Kyttäsin koko kevään äkkilähtöjä lämpimään, ajatuksena lomailla lasten kanssa viikko jossain takuuvarmassa kesäkohteessa ennen varsinaista kesälomaani Suomessa. Olin jo kertaalleen luovuttanut kyttäilyn, kun työkaverit muistuttivat asiasta ja totesin taas, ettei sopivaa ollut löytynyt, mutta katsoin taas kuitenkin, kuin todistaakseni. Alle 10 minuutissa tästä olin varannut meillä loman.
Mallorcalle lähtö tuntui turvalliselta ratkaisulta, sillä tämä ei suinkaan olisi ensimmäinen kerta tuolla saarella. Ensimmäistä kertaa lähdin kuitenkin matkaan ilman omaa pyörää ja miestä. Aiemmat matkat ovat koostuneet sadoista kilometristä vuoristossa, joka kiistatta on Mallorcan upeinta aluetta. Nyt meitä odotti Sunwing Alcudia Beach Hotel -perhehotelli saaren koillisrannikolla Port de Alcudian lahdella.
Kevät on ollut minulle todella kiireistä aikaa, joten matkaan varautuminen on jäänyt kovin vähäiselle. Odotukset hotellin suhteen perustuivat verkkosivujen kertomaan, vastassa olisi juuri remontoitu kaksio keittiöllä ja merinäköalalla. Hotellin alueelle kuului useita altaita ja Välimeri aukeasi heti hotellin porttien takaa. Olin varannut meille aamiaisen, mutta jättänyt muut ruoat sikseen. Aiemmat kokemukseni puoli- ja täyshoidosta ovat olleet samankaltaisia. Kaavamainen ruokailu kyllästyttää ja vaikka lasten ruokailu Tjäreborgin perhehotelleissa olisi vielä todella edullista osoittautui valinta ihan oikeaksi tälläkin kertaa. Ruokailimme kerran hotellin buffasta ja kerran hotellin yhteydessä olevassa Pacos Grill & Bar -ravintolassa. Molemmat suoritukset olivat lähinnä kohtuullisia. Rannalla oli paljon ravintoloita ja söimme kerran päivässä evästä omassa huoneessa ja kerran ravintolassa. Toimiva kaava. Aivan hotellin läheltä löytyi sekä Lidl, että Eroski market, joten ruokahuolto huoneistossa oli helppo järjestää.
Lähdimme matkaan pari päivää Helsinki Half Marathonin jälkeen, joten voisi ajatella, että palautuminen kohdallani oli vielä kesken. Tästä muistutteli myös vihlova kantapää, joten varsinaiset juoksulenkit kohteessa jäivät vain yhteen rannalla hölkkäilyyn. Tämän jälkeen päätin antaa kantapäälle aikaa toipua ja keskittyä hotellin ohjattujen liikuntatuntien tarjontaan, kuntosaliin ja haave pyörän vuokraamisestakin alkoi tuntua mahdolliselta toteuttaa. Olin pakannut matkatavaroihin omat kengät, ajovaatteet ja vielä lähtiessäni nakkasin käsimatkatavaroihin kypärän, sillä hotelli tarjosi BMC:n pyörävuokraamon palveluita varsin kohtuulliseen hintaan.
Kesäkuussa Mallorcalla on jo todella kuumaa ja se näkyi pyöräilijöiden määrässä, suurin sesonki oli jo ohi ja päivisin liki 30 asteeseen kohoava lämpötila ajoi minutkin liikunnan pariin aamuisin. Muutenkin aamujumppa sopii hyvin äidille, lapset jäävät vielä nukkumaan ja aamupalalle pääsee oman liikuntasuorituksen aikana virkistynyt äiti. Koko päivä onkin sitten aikaa toimia lasten ehdoilla ja lepäillä auringossa.
Hotellin puolesta tarjolla oli ohjattuja hiit-tunteja, lihaskuntotunteja ja joogaa. Osallistuin kolmelle joogatunnille, parille hiit-tunnille ja yhdelle keskivartalon lihaskuntoon keskittyvälle tunnille. Osa tunneista (aamuisin) järjestettiin rannalla hotellin edessä ja nämä jäivät mieleeni tietysti kivoimpina kokemuksina. Kävin paristi myös kuntosalilla lähinnä availemassa paikkoja ja tekemässä täsmätreeniä yläkropan jumeihin. Kuntosali sijaitsi hotellin pohjakerroksessa allasalueen välittömässä läheisyydessä ja ikkunoista aukesi näkymä merelle.
Tunnustelin rauhassa sopivaa hetkeä hakea pyörää vuokralle ja päädyin lopulta hakemaan oman pienen BMC:ni lauantai-iltapäivänä viiden jälkeen. Pyörän päivävuokra oli 30 €, mutta tässä tapauksessa pyörä piti noutaa yhdeksältä ja palauttaa puoli seitsemään mennessä. Aikataulu oli mielestäni typerä, sillä lenkille kannatti lämpötilan ja liikenteen vuoksi lähteä ehdottomasti joko seiskan aikaan aamulla tai kuuden jälkeen illalla. Pyysin siis pyörän vuokraksi lauantai-iltapäivästä sunnuntai aamupäivään ja tällä välillä kerkesin helposti ajamaan kaksi lenkkiä ja yhteensä 100 km. Lauantaina lähdin suoraan vuokraamosta pyörittelemään 40 km testilenkin tasamaalla ja sunnuntai aamuna klo 7 suuntasin suunnitelmani mukaan kohti Cap de Formatoria. Lauantaina lapset jäivät hengailemaan hotellin Teen-loungeen lenkin ajaksi ja sunnuntaina nukkumaan. Olimme sopineet edellisenä päivänä, että lähden aikaisin ja palaan aamiaisen päättymisen aikaan klo 10:30.
Lauantain testilenkillä olin todennut pyörän toimivan ok ja saanut ajettua siihen sen verran tuntumaa, että uskalsin suunnata kohti Serra de Tramuntanan vuoristoa ja Unescon suojelukohdetta Cap de Formentoria. Pysähdyin vuoristoalueen alkamisesta kertovan kyltin kohdalle hiukan jännittäen. En ollut koskaan ajanut nousua yksin vuoristossa, vaan aina yhdessä vahvemman ja kokeneemman pyöräilijän kanssa, jonka on voinut luottaa, vetävän minut pois paikasta kuin paikasta. Nyt olin yksin ja keväällä pyörän päällä vietettyjä tuntejakin oli aikamoisen vähän, eli luotto ajojalkaan puuttui, mutta muistot vuoriston kurista olivat vielä kirkkaina mielessä.
Kaunis Port de Pollencan lahti jäi pian taakse ja ensimmäinen nousu alkoi siitä kyltin kohdalta. Vaikka olen ajanut lenkin aiemminkin, en rehellisesti sanottuna muistanut siitä kovinkaan paljon. Matkaa Formentorin kärkeen kertyy noin 18 km ensimmäisen nousun juuresta alkaen ja ensimmäiset kolme kilometriä reitti nousee tasaisen maltillisesti kohti ensimmäistä näköalapaikkaa, josta lasketellaan jyrkemmin alas Formentorin rannan ja kärjen tiet erotttavaan risteykseen. Tästä alkaa polveileva nopeampi tieosuus, jonka aikana noustaan ja lasketaan pidempiä ja lyhyempiä pätkiä. Lopussa odottaa vielä lasku ja napakka nousu majakalle. Reitiltä muistin tunneliosuuden ja lopun tempaisun majakalle. Muuten ajoin kuin ensimmäistä kertaa henkeäsalpaavan upeissa maisemissa, jotka alkavat oikeastaan ensimmäisestä noususta lähtien.
Olin kolmas pyöräilijä Formentorin majakalla sinä aamuna. Mennessä minut ohitti kolme autoa ja sain nauttia reitistä aivan rauhassa. Formentorin kärkeen asti ei enää voi ajaa omalla autolla, joten liikenne on rauhoittunut entisestä, mutta paluumatkalla vastaantulijoita silti riitti. Kymmeniä pyöräilijöitä ja risteyksen jälkeen pitkänä letkana pienempiä ryhmiä ja autoja. Ajoitus oli täydellinen ja ilokseni huomasin, että paluumatkalle hyytymisen pelossa säästettyä ajojalkaakin oli jäljellä niin, että paluu sujui mielettömän hyvissä fiiliksissä, vaikka viimeisen kymmenen kilomertiä sai painaa meren rantaa vastatuuleen ja ajatus aamupalasta alkoi viedä huomion polkemiselta. Palautin pyörän vuokraamoon 10:29 ja aloitin vuoroni allasvahtina.
Omien aktiviteettieni lisäksi myös Lollo & Bernie -iän ohittaneille esiteineille oli mukavasti tarjolla ohjelmaa hotellin puolesta. Pojat osallistuivat monesti ohjattuun rantafutikseen ja koko porukka erilaisiin ohjattuihin leikkeihin rannalla. Lasten mielestä ylivoimaiesesti parasta oli kuitenkin uiminen ja altailla vietimmekin varmasti kuusi tuntia joka päivä. Allasalueesta en ollut saanut hotellin verkkosivuilta ihan selkeää kuvaa ja luulin allasalueen olevan yhtenäisempi, mutta todellisuudessa altaita oli ripoteltu hiukan erilleen. Yhtenäinen isompi allasalue voisi olla vielä hienompi juttu, mutta tietysti yhdessä altaassa polskivia lapsia, on helpompi ”valvoa”. Todellisuudessa lapset ovat mitä parhaimmassa matkaseuralaisiässä, sillä kaikki ovat uimataitoisia ja oma-aloitteisia niin, että silmä kovana ketään ei tarvitse vahtia. Päinvastoin lapset olivat kivaa ja avuliasta matkaseuraa, joiden kanssa omasta ajasta nauttiminen, joka siis tapauksessani tarkoittaa liikuntaa, oli enemmän kuin helppoa.
Vaikka en ole suorastaan mikään All-inclusive/perhehotelli -fani, oli viikko Sunwing Alcudia Beach -hotellissa todella helppo tapa viettää huoletonta ja rentoa lomaa yksin lasten kanssa. Emme sitten oikein ehtineet rektille läheistä, kaunista Alcudian vanhaa kaupunkia lukuunottamatta.
Tjäreborg tarjoaa matkojen hiilijalanjäljen kompensointia, joten se oli ainoa tapa tehdä tästä lomasta yhtään sen ekologisempi valinta. Kompensointi on tapa huolehtia omasta hiilijalanjäljestä silloin, kun oma valintasi matkustaa on hedonistinen. Uskon, ettemme koskaan tule pääsemään malliin, jossa olemme valmiita luopumaan matkustamisesta tai Suomessa esim. asumismukavuudesta. Siksi tarvitaan kompensointia ja vastuullisempia valintoja. Molempia. Me jätimme reissullamme krääsän kauppoihin ja keskityimme keräämään elämyksiä. Myös hotellissa oli huomioitu kierrätys ja eniten itseäni jäi arveluttamaan ruokahävikin määrä.
