Aivan tuoreen rintasyöpädiagnoosin kanssa lähes yhtäaikaisesti sain rekrytointipyynnön, joka jo hyvin varhaisessa vaiheessa syöpäturneetani sai ajattelemaan millaisen ammatillisen tuhon pystyn saamaan aikaiseksi kertomalla sairaudestani avoimesti. Kuinka epäluotettava ja epävarma kumppani minusta tulee kun olen kerran sairastunut syöpään, pelkääkö joku muu vielä enemmän kuin minä, että syöpä tulee varjostamaan koko elämääni? Millaisen riskin työnantaja tai asiakas ottaa ryhtyessään yhteistyöhön pitkäaikaissairaan kanssa?
Entä millainen lovi sairastumisesta tulee omaan lompakkoon, nyt kun tiedossa on sytostaattihoitojen täyteinen kevät, enkä tiedä millaisessa kunnossa, ja kuinka pitkiä sairaslomapätkiä hoito mahdollisesti voi aiheuttaa. Kaiken kaikkiaan vaikeinta sairastumisessa on epävarmuus kaikesta. Käytännön asioiden järjestyminen pyörii ajatuksissa enemmän kuin fyysisen sairauden pelko.
Sairastumisen kanssa käsi kädessä kulkee huoli toimeentulosta
Eikä ainoastaan ajatuksissa, vaan käytännössä alan myös ymmärtämään kuinka sairastuminen vaikuttaa arkeen ja toimeentuloon monin tavoin. Kustannuksia alkaa kertyä lääkärikäynneistä, tutkimuksista ja lääkkeistä. Päiväkirurgian ja poliklinikkamaksuja tarkastellessani ymmärrän, että tänä vuonna tulen saavuttamaan maksukaton, eli julkisen terveydenhuollon kuluja kertyy vuoden aikana yli 692 euron arvosta. Vaikka julkinen terveydenhoito on ainakin HUS:n syöpäyksikössä ollut todella hyvää, maksetaan hoidosta nimellinen korvaus, josta useiden käyntikertojen vuoksi kertyy isompi kakku maksettavaa.
Työikäisellä pitkäaikaissairaus voi vaikuttaa työkykyyn ja ansiotuloihin sekä mahdollisuuksiin tehdä oman koulutuksen ja osaamisen mukaista työtä. Vaikka osatyökykyisten mahdollisuuksia työllistyä kehitetään jatkuvasti, osalla pitkäaikaissairaista työura jää katkonaiseksi tai normaalia lyhyemmäksi. Sen myötä ansiotulotaso ja myöhemmin eläke jäävät matalalle tasolle, eikä säästöjä tai omaisuutta pysty kerryttämään pahan päivän varalle.
SOSTE
Edelläkävijäyritykset tukevat jo tällä hetkellä mahdollisuutta sopeuttaa sairaslomaa ja työn tekemistä työntekijän omien voimavarojen ja toivomusten mukaisesti. On selvää, että esim. työperäisen uupumuksen vuoksi sairaslomalla ollessa työtehtävien tekeminen ei ole voimauttava kokemus, mutta monet fyysiset sairaudet mahdollistavat asiantuntijatehtävissä olevien työntekijöiden vähintään osittaisen työskentelyn.
Vastaavia uutisia alkaa kuulua myös naisten äitiysvapaaseen liittyen. On löytynyt malleja, joissa töihin voidaan palata esim. tekemällä 1-2 päivää viikossa töitä hoitovapaan ajan. Monelle meistä työyhteisö ja asiakkaat, sekä työhön liittyvät sidosryhmät ovat myös arjen voimavara, joka voi tuoda turvaa ja tunnetta “elämän jatkumisesta” sen mullistuessa. Ulkopuolisuuden tunnetta kokevat niin tuoreet äidit kuin vakavasti sairastuneetkin, vaikka kyseessä onkin todella erilaiset elämäntapahtumat. “Mihin minä kelpaan tämän jälkeen?” -ajatukset saattavat vaivata muitakin kuin minua.
Turvaa elämän turbulenssiin vakuutuksista?
Vain pari viikkoa leikkauksen jälkeen minulle soitettiin AIG:ltä Naisten syöpävakuutuksen merkeissä. Puhelun alussa ehdin ajatella, että kas, jostain tämä diagnoosi on siis vuotanut markkinoille ja minulle voidaan myydä palveluita sairauteni perusteella. Olin kuitenkin väärässä puhelun tarkoituksen suhteen ja langan toisessa päässä myyntipuhe tyssäsi niille sijoille, kun kerroin, että valitettavasti vakuutusmyyjä on asiansa kanssa hiukan myöhässä. Minulla on kuukausi sitten diagnosoitu rintasyöpä.
Puhelun jälkeen tajusin, että hetkinen, mehän olemme pyrkineet turvaamaan omaa talouttamme miehen yrittäjävakuutuksen ja minun MyLife-vakuutuksen muodossa. Meidän vakuutusturvamme on suunniteltu niin, että pitkäaikaissairauden, tapaturman tai kuolemantapauksen kohdalla molemmille jäisi noin vuoden verran aikaa järjestää elämänsä uudelleen, ts. myydä nykyinen asuntomme, joka muodostaa suurimman osan arjen kuluista ja jota olisi yksin mahdoton ylläpitää.
En ollut esinnäkään ajatellut että minä ikinä sairastuisin syöpään (tapaturma tuntui mahdollisemmalta tällä elämäntyylillä), saatikka tarkistanut sairastumisen jälkeen, että syöpä on yksi MyLife -vakuutuksen kahdeksasta korvattavasta sairaudesta. Nyt onkin jännää, että saanko vakuutuksesta kertakorvauksen, eli “toimiiko palvelu luvatusti”.
Ainoastaan yhteinen asuntolaina, ja asumisjärjestely, joka on uusperheellemme mitoitettu sai meidät lainan ottamisen aikaan pohtimaan vakuutusturvaa, jonka nyt olimme onnellisesti jo unohtaneet. En nyt ala tässä sen enempää vakuutusmyyjäksi (varsinkaan, kun mitään en ole vielä hakenut tai vakuutuksesta saanut), mutta ei se ehkä aivan hullu ajatus olisi jollain tavalla varautua pahimpaan, vaikkei se todennäköiseltä omalla kohdalla tuntuisikaan.
Esimerkiksi molemmat nämä edellä mainitut vakuutukset tarjoavat vain reilun kymmenen euron kuukausimaksua vastaan vakuutusturvaa, jossa sairastumisen kohdalla vakuutettu saa verottoman kertakorvauksen, joka on suuruudeltaan 10.000 eurosta ylöspäin.
Epävarmuutta ei korvaa mikään
Taloudellisen epävarmuuden lisäksi sairastumiseen liittyy sen aikaansaama epävarmuus kaikille sidosryhmilleni. Kevät on nyt kaikkien suunnitelmien osalta tauolla ja tottakai minua harmittaa se, että en voi kenellekään antaa vastauksia siihen, miten sitten tulen jaksamaan tai voidaanko tehdä niin tai näin. On harmillista aiheuttaa huolta ja epävarmuutta, joka vaikuttaa niin monen ihmisen elämään. Sairauden kanssa ei ole koskaan yksin, vaan sitä kanssaelävät perhe, ystävät, läheiset ja kollegat, joille ei ole mukavaa aiheuttaa epämääräistä huolta ja surua.
Pitkän yrittäjätaustan omaavana olen tottunut sietämään taloudellista epävarmuutta varmasti keskivertoa paremmin. Fyysinen sairaus ei lamaannuta samalla tavalla kuin masennus tai uupumus, joten toistaiseksi ainakin voimavaroja erilaisten asioiden hoitamiseen löytyy. Ymmärrän kuitenkin, että sairas dynaamisessa työyhteisössä ei ole se toivotuin tapaus. Ehkä asioita ja asenteita voi kuitenkin muuttaa, jos niiden eteen on valmis antamaan hiukan omaa panosta?
Syöpäsairaalassa minulta kysyttiin haluanko 6 kk sairaloman vai katsotaanko vointia hoitojen edetessä. Vastasin, että koen työn olevan arjen voimavara, jota en monestakaan syystä laittaisi mielellään tauolle puoleksi vuodeksi.
