Elokuu oli meille hyvin erityinen kuukausi, sillä mies viihtyi siitä Suomessa vain viisi päivää ja itsellenikin kertyi reissupäiviä 17. Elokuun toinen viikko vierähti avomeripurjehduksen MM-kilpailuissa Tallinnassa ja viimeinen viikko 52 Super Series regatassa Palma Mallorcalla. Palmalle päättyi myös osaltamme useamman vuoden Zer°emission purjehdusprojekti. Projektin päätöstapahtuma ja once in a lifetime mahdollisuus osallistua yhteen maailman arvosetuimmista purjehduskilpailuista olikin syy katkaista Koronankin vuoksi muutamia vuosia kestänyt lentolakko. Asia, jonka kanssa en ole oikein sinut vieläkään.
Matkustelu tarkoitti paitsi maapallolle myös lompakolle ylimääräistä rasitusta ja elokuusta tulikin ensimmäinen kuukausi tänä vuonna kun säästötavoite jäi toteutumatta. Avomeripurjehduksen MM-kilpailut ja Puerto Portals Sailing Week & TP 52 Super Series -regatta olivat kuitenkin kuitenkin täysin sen arvoisia elämyksiä.
Matkustamiseen kului yhteensä 825 €, josta Tallinnan MM-kisamatkan hotelli (504 €) muodosti ylivoimaisesti suurimman osan ja toiseksi eniten rahaa kului laivamatkoihin, yhteensä 184 €. Näistä muodostui myös suurin hiilijalanjälki, pelkästään lentomatkustamisen edestakainen hiilijalanjälki omalta osaltani olisi eri laskureita tulkiten noin tonnin luokkaa. Laivamatkustamisen hiilijalanjäljestä on saatavilla tietoa todella huonosti, mikä on mielestäni kivikautista, eri lähteisiin perustuen arvailen laivamatkan hiilijalanjäljen olevan noin 100 hiilidioksidikiloa. Laiva- ja lentoyhtiöiden peruspalveluihin pitäisi näinä päivinä kuulua edes matkan hiilijalanjäljen kompensointi, mutta Finnairin tai Tallink Siljan asiakkaana tästä voi ainoastaan haaveilla. Finnairin sivuilta löytyy päästölaskuri, mutta aiemmin saatavilla ollut Push for change -palvelu on lopetettu Suomen lainsäädännön tulkintahaasteista johtuen. Lentomatkan ja muidenkin syntien kompensointi onnistuu mm. Ilmastoapu tai Co2esto -sivustojen kautta
Muut matkustamiseen liittyvät kulut olivat taksimatkoja, pyörän vuokraa ja puolikas tankillinen bensaa kotimaassa. Nämä olivat kaikki minun maksamiani matkustamiseen liittyviä kuluja. (Mikäli ikinä haluat vuokrata Palmalta maantiepyrän pyydä suositus, tapasin aivan huipputyypin!). Osa kuluista oli projektien alla, joten esim. lennoista tai majoituksesta Palmalla ei koitunut kuluja ollenkaan. Emme tasanneet matkustukseen liittyviä kuluja mieheni kanssa mitenkään. Ennenkin olen todennut, että taloutemme on yhteinen.
Haluaisin puhua lentämisen ja matkustamisen tuottamasta maailmantuskasta paljon enemmän, sillä matkustaminen kaiken koronan ja kotoilun jälkeen tuntui mahtavalta, mutta toisaalta lentämisen aiheuttama ympäristökuorma painoi harteilla. Mietin mm. kasvisruokaa etisessäni (kyllä, gluteenittoman kasvisruoan eteen sai välillä kävellä aika pitkään) onko sillä enää mitään merkitystä kun kuitenkin jo lensin tänne? Toisaalta kyllähän sillä on, nimittäin vaihtamalla sekaruokavalion kasvisruokaan “ansaitsee” yhden euroopan sisäisen lentomatkan vuodessa. Toisaalta taas tällä hiilijalanjäljellä ei ansaitse vielä mitään, sillä henkeä kohden lasketun kulutukseen perustuvan hiilijalanjäljen tavoitetaso olisi 2,5 tonnia CO2e vuoteen 2030 mennessä, 1,4 tonnia vuoteen 2040 mennessä ja 0,7 tonnia vuoteen 2050 mennessä.
Siirrytäänpä sitten siihen ruokailuun…
Ruokaan kului rahaa elokuussa yhteensä 1.473 €, eli paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin Heinäkuussa. Rahaa kului tietenkin näillä matkustusmäärillä eniten ravintoloihin, mutta sitä olisi kulunut vielä huomattavasti enemmän ellei mm. Palmalla Sailors Lounge olisi tarjoillut joka päivä virvokkeita ja kevyttä ruokaa purjehduksen jälkeen. Siihen nähden, että miehelle kertyi matkapäiviä yhteensä 26 ja minulle 17 on ravintoloihin käytetty raha mielestäni melko kohtuullinen, elokuun päiville jaettuna 37,50 €/päivä. Ruokaan kului siis yhteensä 47,5 €/päivä elokuussa ja mielestäni se on aivan ok. Usein könttäsummat tuntuvat isoilta, mutta niiden jakaminen päiville usein auttaa hahmottamaan kokonaisuutta.
Ruokakulut elokuussa:
- Ravintolat 1.165,20 €
- Ruokakauppa 307,60 €
Omia ostoksia maltillisesti, kasvaville lapsille varusteita koulun alkuun
Elokuussa yritin olla ostamatta itselleni liiemmin mitään. Heräteostoksia tein kuitenkin lasten vaatteita ja tarvikkeita hankkiessani Relovesta ja Stadiumista. Relovessa vietimme tyttären kanssa pitkän aamupäivän nauttien ihanasta brunssista ja kiireettömästä secondhand-shoppailusta. Tytär löysi kaikki koulun alkuun havittelemansa vaatteet käytettyinä ja itsekin löysin pitkään etsinnässä olleet Adidaksen verkkarit ja syyskeleihin täydellisen Samujin mustan neuletakin. Samujin neuletakista maksoin 40 €, vaikka se oli huonossa kunnossa. Lappuun oli kuitenkin ystävällisesti kirjoitettu “huollettavissa”, joten huolsin neuleen kotona ja sain siistä oikein siistin.
Edelliset lenkkarit oli jälleen loppuun juostu, joten Tempo Running storesta hankitut Hokan Rinconit tulivat tarpeeseen. Ulkomaan reissuilla en kierrellyt kaupoissa, ostin ainoastaan tarpeeseen paikallisesta urheilutavaratalosta purjehdushanskat ja shortsit, sillä Palmalle en ottanut mitään purjehdusvarusteita mukaan, mutta päädyin purjehtimaan yhden miehistön jäsenen poisjäännin vuoksi veneeseen ilman varusteita. Poltettuani ensimmäisenä päivänä veneellä sormenpäät spinnussa ja takareidet (mukana oli ainaostaan juoksushortsit) mustalla kannella oli pakko suunnata ostoksille.
Elokuulle venyneessä työhöntulotarkastuksessa selvisi, että varastorauta oli taas valunut nollaan, eli edes arvoa ei verenkuvasta saatu. Onnekseni tulosten perään soittanut lääkäri osasi vinkata *uudesta vatsaystävällisestä rautavalmisteesta, jonka käytön aloitin heti. Tämä tosiaan näyttäisi olevan ensimmäinen rautavalmiste, jota pystyn käyttämään. Ainoastaan hinta vähän hirvittää, sillä kuukauden tabletit maksavat 21-24 euroa ostopaikasta riippuen. Odotan toki seuraavia labrakokeita, mutta jo kuukauden käytön jälkeen huomaan, että todella korkealla liikunnan aikana hakanneet sykkeet ovat tulleet reippaasti alas ja askel on kepeämpi.
Omat ostokset:
- Apteekki: rautavalmiste, b-vitamiini ja vartalonpesuöljy 35 €
- Decathlon (purjehdusshortsit ja hanskat) 34 €
- Tempo Running store, uudet Rincon -juoksukengät 120 €
- Stadium Ecoalf college 34,99 €
- Relove Samujin villatakki ja Addun verkkarit 52 €
Yhteensä 276 €
Lasten kulut ja hankinnat:
- Esikoiselle uudet lenkkarit ja kuopukselle uusi reppu Stadiumista 90 €
- Kuopukselle uudet nappikset ja säärisyndit Stadiumista 93 €
- Tyttärelle syysvaatteita Relovesta 96,70 €
- Tyttärelle uusia vaatteita UFFista 22,50 €
- Pojille koripallo ja verkkarit XXL:stä 94,70 €
- Kahdet uudet housut ja puuvillaneule kuopukselle Cubuksesta 52,25 €
Yhteensä 449 €
Kuukauden kokonaiskuva
Yhteensä elokuussa asumisen ja muutaman peruspalvelun (Fitness 24/7, Bookbeat, lasten puhelinlasku, henkivakuutus) lisäksi rahaa kului 3.022 €, sisältäen siis myös mieheni maksamat ruokakulut.
Ylimääräisiä tuloja kierrättämisen kautta ei juurikaan elokuussa kertynyt. Myin muutaman lasten vaatteen paikallisella nettikirppiksellä ja näistä kertyi 43,50 euroa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna myös säästötavoite jäi täyttymättä. Kulutus/käyttötilille jäi rahaa ennen palkkapäivää vain 115 euroa.
Lukusuositus – Kaikki kuluttamisesta
Töiden merkeissä pääsin haastattelemaan uutuuskirjansa Kaikki kuluttamisesta hiljattain julkaissutta Julia Thurénia (juttu on luettavissa Sugar Universessa). Julian tuore kirja johdattelee kuluttamisen historian ja tapojen kautta kohti pohdintoja, jotka haastavat lukijan miettimään miksi ja mihin tarpeisiin kulutamme. Tämän kulutuskertomuksen kirjoittaminen on ollut minulle hyvin silmiä avaava matka, jonka kaltaisen kokemuksen voisi ehkä helpommin saada Thurénin kirjan kautta. Ei ole ainoastaan hyväksi omalle taloudelle, vaan tarpeellista koko maapallolle. Meillä ei ole varaa jatkaa elämäämme sellaisena kuin sitä elämme, perustelimme me sitä itsellemme miten päin tahansa. Ensimmäinen askel muutokseen on oman kuluttamisen ymmärtäminen.
Suosittelen myös lukemaan Lotta Heikkerin Urheilu kuluttaa (muutakin kuin kaloreita) -postauksen Teräsmeduusat sivustolta.
Lopuksi
Kaikesta vastuullisesta kuluttamisesta meuhkaamisesta riippumatta on hyvä muistaa, että kaikista ekologisinta on käyttää olemassa olevat tavarat ja vaatteet loppuun. Uusien tuotteiden hankkiminen on aina päätös kuluttaa ja se tehdään joko tarpeeseen tai mielihaluun perustuen. There is no such thing as sustainable fashion on hyvä muistutus siitä, miten vain pienen joukon röyhkeä ylikuluttaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja kuinka katseet olisi hyvä kääntää pelkästään kestävämmistä materiaaleista kohti itse tuotannon aiheuttamaa ympäristökuormaa.
Sugarin #shopyourcloset asuhaaste vol.2 innostaa käyttämään ja jakamaan asuinspiraatiota omaan vaatekaappiin perustuen. Olen mukana haasteessa syyskuun ajan ja jaan päivittäisen asukuvan Instagramin stooreissa.