Sustainably fit

Sustainably fit

Kestävästi kunnossa

EndorfiinikoukussaRUNHelsinki Half Marathonjuoksu

Helsinki Half Marathon – tulen läpi tulen

by Noora 11.6.2019
11.6.2019
Helsinki Half Marathon – tulen läpi tulen

8.6. otettiin naisesta pitkästä aikaa mittaa Helsinki Half Marathonilla. Tavoitteena oli kevään aikana nostaa juoksukuntoa niin, että puolikkaalle kehtaisi lähteä.

Matka kohti puolimaratonia taittui hienossa seurassa. EndorfiinikoukussaRUN -yhteistreenit ovat saneet liikkeelle silloinkin, kun treenaaminen olisi jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta ennen kaikkea yhdessä tekeminen on tuonut uudenlaista iloa ja rentoutta tekemiseen. Yhteisten treenien lisäksi olen noudattanut Garminin sykerajoihin perustuvaa puolimaratonille tähtäävää harjoitusohjelmaa ja tehnyt sen mukaiset, kelloon ladatut harjoitteet. Sykealueisiin perustunut harjoittelu on ollut minulle uutta, harjoitusten kesto ja tempo on vaihdellut ohjelman mukaisesti ja jokainen treeni on tuntunut merkitykselliseltä. Harjoitusohjelmaan on kuulunut myös hyvin kevyitä harjoitteita, jotka olisivat aiemmin kuuluneet kategoriaan ”eihän näistä mitään hyötyä ole”. Peruskestävyyden lisäksi olen tehnyt viikkoon kaksi vauhtikestävyysharjoitusta, joko kovavauhtisemman tasaisen vauhdin lenkin tai vetoharjoituksen.

Olin asettanut itselleni tavoitevauhdiksi 5:10-5:15 keskivauhtisen juoksun, jolla tavoittelin noin 1:50 aikaa puolikkaalla. Toisin kuin ennen Helsinki10 -juoksua olo oli luottavainen aikatavoitteen suhteen, sillä se perustui kympillä juostuun aikaan ja tunsin, että harjoittelu oli kehittänyt nimenomaan vauhtikestävyyskuntoa. Olin kaiken kaikkiaan paljon paremmin valmistautunut, eikä minua jännittänyt koko juoksu juurikaan. Hyvä valmistautuminen ja realistisen aikatavoitteen asettaminen ovat kohdallani ainakin avaimet onnistuneeseen suoritukseen. En ole koskaan onnistunut saamaan tapahtumassa tulosta, jos matkaan lähtiessä luotto ja varmuus omaan tekemiseen uupuu. Viikko oli kaikin puolin rasittava, sillä purjehduksen parissa oli paljon tapahtumaa ja päivät venyivät pitkiksi. Unta kertyi yöaikaan aivan liian vähän, keskimäärin kuutisen tuntia/yö ja tapahtumaa edeltävänä yönä päivystin kilpailupäällikön tehtävässä, mikä teki yöstä todella rikkonaisen.

Tavallinen arki ei kuitenkaan ollut suurin huolenaiheeni tapahtumaviikolla, vaan edellisviikosta asti vaivannut alilämpö, kipea olo ja pikkuhiljaa tukottuneet pohkeet, jotka kiristivät jo pitkälle kantapään alle asti. Pääsin keskiviikkona hierottavaksi, mutta kivulias käsittely tuntui auttavan vain nimeksi ja perjantaina varoitin juoksuryhmää mahdollisesti edessä olevasta DNS-tuloksesta. Pohkeet olivat niin jumissa, että kantapäät eivät oikein tahtoneet koskettaa maata paljain varpain kävellessä. Vatvoin starttia koko perjantain ja nukkumaan mennessä olin melko varma siitä, ettei yö mitään helpotusta tilanteeseen olisi tuomassa. Söin muutaman riisikakun, pätkiksen, buranan ja painuin nukkumaan valmistautumatta juoksuun sen enempää, eli numerolappu jäi eteisen lattialle kassiin, eikä motivaatiota muidenkaan tavaroiden tsekkailuun löytynyt.  

Huonosti nukutun yön jälkeen kello soi kuudelta. Pyörittelin jalkoja sängyssä, eivätkä ne yllättäen tuntuneet ollenkaan mahdottomilta. Nousin ylös ja tajusin heti, että nyt pitää ruveta suorittamaan aamupalaa ja etsimään varusteita. Se eilen manaamani ihme oli tapahtunut, jaloilla käveli ihan mukavasti. Söin riisipuuron, join litran urheilujuomaa, etsin vimmatusti jostain edes yhtä tuoretta geelipussia, nappasin vaatteet päälle ja hurautin pyörällä starttialueelle, jossa olimme sopineet tapaavamme hiukan ennen kahdeksaa. Koko viikon olin varautunut lämpimään juoksuun, mutta mennessä aamu tuntui vielä viileältäkin paljaalla iholla. Oli selvää, että shortseja ja pientä toppia enempää vaatetta ei reissulla tarvittaisi.

Lähtöalueella oli tungosta ja yhdessä säätäessä aika kului nopeasti. Varsinaiseen lämmittelyyn ei jäänyt aikaa ja kirmasimme jo kohti lähtökarsinaa. Vaikka meillä kaikilla oli omat tavoitteet juoksun suhteen ryhmittäydyimme yhdessä 1:45 karsinan hännille. Osa lähti juoksemaan 1:45 jäniksen matkaan ja itse pysyttelin letkan hännillä. Vauhti oli alkuun selvästi suunniteltua reippaampaa, mutta juoksu kulki helposti. Olin varma, että jossain vaiheessa pohkeet tukottavat niin, että juoksusta tulee vaikeaa, joten päätin antaa mennä niin kauan kuin juoksu kulki rennon kovaa. En usko, että himmaaminen alussa olisi muuttanut tulevaa pohjejumia, joten jäin odottelemaan tulevaa. Ensimäinen kymppi taittui aikaan 52, en seurannut aikaa ja vauhtia kovin tarkasti omasta kellostani, koitin vain varmistella välillä, ettei meno yltynyt liian kovaksi. Toinen pohje alkoi ilmoitella itsestään reilusti ennen kymppiä, lähestyessämme Rediä jossain 11 km jälkeen kramppasi myös toinen pohje. Olo oli hetkisen mietteliäs ja vähän pelokaskin. Yhden kipeän pohkeen kanssa olin pärjännyt ok, mutta nyt jäljellä oleva matka ja kireys koivissa hiukan hirvitti. Päätin painaa kipua vasten niin kauan kuin se tuntui mahdolliselta. Alle kymmenen kilomteriä kuitenkin. Annoin vauhdin hiipua soimaamatta itseäni sen kummemmin. Olin tarkoituksella painanut nopeampia kilometrejä alkuun juuri tästä syystä.

Reitillä oli myös kuuma. Suunnilleen samoihin aikoihin pohjejumin kanssa tajusin, että millään nesteytyksellä kisan aikana ei pohkeiden tilaa enää pystyisi helpottamaan. Jokaisella juomapisteellä otin mukin urheilujuomaa, josta ehkä puolet pääsi vatsaan saakka ja kaadoin yhden mukin vettä päähän ja vaatteille. Päälle kaadettu vesi vaikutti parhaalta piristeeltä ja auttoi laskemaan lämpötilaa ehkä seuraavan kilometrin ajan. Ennen Rediä olin napannut järjestäjien tarjoaman geelin ja aloin todella kaivata nestettä tiukemmalla tahdilla. Huutelin monelle kannustajalle, että olisko vettä, mutta kukaan ei reagoinut mitenkään. Uskomattomalta tuntui myös se, että yksikään reitin varrelta löytyvä yritys ei ollut reagoinut tapahtumaan niin, että olisi järjestänyt ohi juoksijoille viilennystä tai vettä. Voi kuinka helppo pr temppu jäi nyt kaikilta tekemättä.

Matkan jatkuessa kohti Pasilaa alkoivat reitin ainoat mäkipätkät ja kuumuus kasvoi päivän ehtiessä pidemmälle. Selkiä tuli vastaan jo paljon, mäkiä käveltiin, mutta itse olin päättänyt juosta nekin. Pahalta tuntui, mutta tienoot olivat tuttuja, eikä reitillä ollut mitään yllätyksiä. Ainoa moite reitistä oli oikeastaan Teollisuuskadun ylitys. Aivan turhat tiukat mutkat ja kidutusta ylämäkeen, kun Konepajan puolella olisi ollut hemmetin leveä kävelykatualue, jossa matka olisi taittunut liikennettä sen kummemmin häiritsemättä. Jos matkaa piti tällä kurvilla kasvattaa, niin se olisi kannattanut tehdä Kalasatamassa. Junaradan varrelle kääntyessämme näin omat kannustajani viimeistä kertaa, reitin varrella olivat äiti, isi ja Elina. Jokaisesta heidän kannustuksesta sain aivan valtavasti pontta. Juostessamme radan varteen näin myös viimeistä kertaa Roosan, jonka kanssa olimme juosseet rinnakkain ja peräkkäin vuorotellen. Sanoin Roosalle, että tämä oli tässä, enää ei tarvitse tehdä muuta kuin juosta maaliin. Sain ylläpidettyä kohtuullista vauhtia, vaikka jalat olivat jo todella pahan tuntuiset. Roosa sai kohtaamisestamme ehkä vielä puhtia ja kiristi hiukan tahtia. Tällä kertaa en pystynyt enää vastaamaan siihen, muttei se oikeastaan harmittanutkaan, sillä kääntyessämme Töölönlahdelle ja sen viimeisen kilometrin ja ”loppukirin” kohdalla puutuivat varpaat oikeassa jalassa ja vetivät kippuraan kengässä. Vaikka matkaa maaliin oli enää säälittävän vähän, oli tämä tapahtuman vaikein kilometri. Laskin metrejä, satasia ja manasin. Maalisuoralta en muista oikein mitään muita tunteita. Katsoin maalikelloa, sillä olin lopettanut oman ajan seurannan ja kellon vilkuilun siellä Pasilan kohdalla kun hankaluudet todella alkoivat. 51:37 ei tuntunut kovalta pettymykseltä, sillä juoksu oli olosuhteisiin nähden hallittu kokonaisuus, jonka onnistuminen perustui kilometrien tuomaan itsetuntemukseen ja vihdoin myös esiin kaivettuun itseluottamukseen, sillä pystyin ajamaan pahat ajatukset pois mielestä ja pysymään asiassa koko juoksun ajan.

Pian saimme koko porukan kokoon ja lepäilimme yhdessä nurmikolla. Kuumuus oli vienyt mehut monista, eikä kukaan ollut hirmuisen tyytyväinen juoksuunsa, paitsi Roosa, joka onnistui juoksemaan oman ennätyksensä. Onneksi pettymykset unohtuivat pian mukavan puheensorinan ja naurun taas yltyessä porukassamme.

Kiitos tästä matkasta Elina, Anna, Anne, Marika, Mari, Maru, Mirja, Neea, Onerva, Roosa, Silvia ja Tiia. Kiitos myös Njie, Yvette, Björn Borg, New Balance ja HHM-tiimi.

Omat treenini jatkuvat nyt tavoitteena pidemmät matkat syksyllä Nuuksiossa ja kenties vielä toinen mahdollisuus puolikkaalla. Uskon, että harjoittelua jatkamalla, hiukan helpommissa olosuhteissa 1:45 voisi olla ihan tehtävissä.

Mutta nyt terkkuja lomalta! Edessä sintää nimittäin 8 päivää aurinkoisella Palma de Mallorcalla lasten kanssa. Lennähdimme tänne aamulla ja takana on jo ensimmäiset auringonotot, uinnit ja pieni treenikin. Hotelli tarjoaa upeat puitteet liikunnalle ja Palma tietysti paikkana on pyöräilijän unelma. Vaikka oma pyörä ei tällä kertaa lähtenyt mukaan sujahti matkatavaroihin ajoasu ja kengät, kypäränkin nappasin aamulla narikasta. Ei Palmaa ilman sierra da tramatun nousuja, eihän?

Share this:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
Helsinki Half MarathonJuoksuharjoittelupuolimaraton
0 kommenttia
1
FacebookLinkedin
Noora

edellinen
Vastuullinen, funktionaalinen vaatekaappi lainaamalla?
seuraava
Aktiiviloma lasten kanssa Palma de Mallorcalla

You may also like

10 ohjetta rasitusvammojen ennalta ehkäisyyn

4.9.2020

Back to Garmin Coach – paluu puolimaratonille aikatavoitteella

14.7.2020

Kompression hyödyt – testissä maailman ensimmäinen ekologinen kompressiosukka

23.6.2020

K niin kuin kehonhuolto

23.3.2020

Lenkkarin hiilijalanjälki

15.3.2020

Garmin Coach -harjoitusohjelma – sum up 6 ensimmäistä...

1.3.2020

Garmin Coach -valmentajan kanssa puolimaratonille

26.1.2020

Puolimaratonvauhtia etsimässä part #2 – Helsinki10

3.5.2019

Nuuksio Classic 42 km – keltanokan paluu poluille?

28.4.2019

Kohti kesäkuntoa eli puolimaratonvauhtia etsimässä

20.3.2019

Jätä kommentti Peruuta

Save my name, email, and website in this browser for the next time I comment.

tekstien takana

tekstien takana

Noora W.

Kestävästi kunnossa pysymisen puolesta pyristelevä Helsinkiläinen elämäntapaliikkuja, äiti ja vaimo, joka pyrkii elämään kestävämmin ja tekemään vastuullisempia valintoja varuste- ja vaateostoksilla. Kokkaa ravintoa kasvispohjalta, uskoo, että ilmastodieetti kannattaa ja kiertotalous kiinnostaa. Rakastaa elämyksiä ja matkuistaisi mielellään enemmänkin, mutta pyrkii myös aina punnitsemaan elämysten hinnan maailmalle.

hae sivustolta

Promotion Image

Suosituimmat postaukset

  • 5 kasvisruokaa vitosella

  • Opas ekologisemman urheiluvaatteen valintaan

  • Etsinnässä ekologinen joogamatto

  • Suoskikkilista – 10 vastuullista urheiluvaatemerkkiä

  • Garmin Coach -valmentajan kanssa puolimaratonille

  • Ruka koululaisperheen talvilomakohteena

avainsanat

Anton&Anton ekologiset kauneudenhoitotuotteet ekologiset urheiluvaatteet elämä endorfiinikoukussaRUN Garmin Garmin Coach Garmin Connect Garmin Fenix 5S Plus Garmin Finland Garmin valmentaja Halti Halti Next Generation haplaa kasvisruokaa harjoitusvastusharjoittelu Helsinki Half Marathon hävikkiviikko juoksu Juoksuharjoittelu kasvisruoka kasvisruokavalio Kestävät valinnat kiertotalous lappi muoviton heinäkuuu népra palauttuminen patagonia pellava puolimaraton Pyhä-Luosto rasitusvammojen välttäminen reissuruoka ruokapäiväkirja Tavoitteellinen harjoittelu vaatelainaamo vaatevallankumous vastuullisesti verkkokaupassa vastuulliset ostokset vastuuulliset lenkkarit vegaanihaaste Vegekassi weekendbee Zeropoint Zwift

Instagram [email protected]

noora_sustainablyfit

 1312    2560


  • #saturdaymood Tänään ajattelin hiihtää vähän ja neuloa paljon. Sen sijaan päädyimme Uunisaaeeen grillaamaan. En hiihtänyt yhtään ja neulominenkin jäi. #riddari valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Neuleen nakkaa mielellään pois käsistä jos elämässä on näin ihania ihmisiä, että ne tulee klapien kanssa 16 asteen pakkasessa minttukaakao kainalossa viettämään pakkaspäivää notskin ääressä. Reipas kuuden tunnin ulkoilu. Kelit ja kuteet kohdallaan. En malttaisi odottaa, että saan tämänkin jo päälle näiltä puikoilta. @snurrelankakauppa #lettilopi #milkyway #knittersofinstagram #iloveknitting #hobbies #ainaonhyväsäägrillata #uunisaari @myhelsinki Ihanaa viikonloppua!
  • Viime aikoina on tullut rasitusvamman vuoksi juostua vähän vähemmän, mutta kun mä juoksen, valitsen aina mahdollisimman hyvät olosuhteet siihen. ❄️ Sillä talviurheilu on tosiaan pitkälti vain varustekysymys ja näillä kilsoilla luulis naisen osaavan pukeutua sään mukaan. Ja nappiinhan se meni. Lauttasaari tuli kierrettyä huippuporukassa Toini-pyryn helliessä. Kiitos seurasta @westerlund_janne @jknuutila @jusapf @euforeracingteam @zer0emission it’s always a pleasure to #runagainstseapollution Mutta varusteisiin palatakseni nyt tarviisin hiukan jeesiä, sillä olen viime talvet juossut Salomonin S-labeilla ja nyt on niin, että jalat ei kestä kuin Hokaa. Don’t ask why, niin se vaan on. Eli voisiko saada suosituksia @hokaoneone valikoiman tossuista jos osuisi sopivaa?
  • Terveiset lumisesta Helsingistä, vaikka mieli ei tahtoisi lähteä näistä tunturimaisemista mihinkään! Blogissa nyt tuhti paketti Pyhän reissusta ja siitä mitä kaikkea me näimme ja koimme kahden lomaviikon aikana. Ja voi kuinka tuo Pyhä-Luoston kansallispuisto maisemineen vei jalat alta ja Noitatunturin lasku ihan kirjaimellisestikin! Jutussa vinkit koko perheen lomanviettoon ja tietenkin koko vuoden teeman mukaisesti myös "tiliote", eli mitä reissulle tuli hintaa ja samoin katsaus vastuulliseen matkailuun ja miten sitä edistää @pyhaskiresort ja miten me sitä tuimme. Toivottavasti sinutkin juttu vie mennessään tunturiin ja @visitlapland on mielessäsi kun suunnittelet seuraavaa lomaa, sillä lappi tarvitsee sinua ja #vastuulllinenmatkailu on tulevaisuuden juttu. Kiitos
  • Back in business. Uusi vuosi, samat etätyöt ja päässä pyörii paljon ajatuksia siitä, mihin tämä vuosi vielä viekään. Toivon sen tuovat työrintamalla minulle merkityksellisiä projekteja ja yhteistyökumppanuuksia. Yrittäjänä osaan strukturoida yksinäistä työskentelyä ja päivät soljuvat eteenpäin mielekkään tuntuisina. Työyhteisöstä kaipaan eniten yhdessä tekemisen voimaa ja erilaisia näkökulmia yhteiseen aiheeseen. Oletko yhtä motivoitunut toimimaan yksin kuin yhteisössä? Olisi kiva kuulla siitä miten muilla etätyöläisillä on vuosi lähtenyt käyntiin ❔ Ps. Kaunis hiuspanta valmistui reissussa ja se muistuttaa vielä pitkään ihanasta lomasta. Lounaalla kiiruhdin myös @snurrelankakauppa an hakemaan villapaidasta loppunutta lankaa, jota onneksi oli saapunut juuri lisää. Tuntuu kivalta saada pian vetää
  • Viimeiset siniset hetket @pyhaskiresort ennen kotiinpaluuta. Tällä lomalla taakse jäi kaikki työstressi ja raskaan vuoden paino hartioilla. Opin todella paljon vapaalaskusta, skinnailusta ja vähän kannat irti laskemisestakin. Osasin päästää irti askelien ja aktiivisuustason seuraamisesta, luinkin vähän ja neuloin enemmän. Viime vuosien aikana on laskettu perheen kanssa kaikki Suomen isot tunturit ja täytyy kyllä sanoa, että Pyhä menee top kolmoseen kotimaan kohteista heittämällä. Kotimatka taitaa kulua vielä neuloessa, mutta ensi viikolla kerään blogiin parhaat vinkit Pyhällä viihtymiseen sinulle, jolle tärkeintä on luonnossa liikkuminen ja vastuullinen matakailu. Luvassa myös katsaus reissubudjettiin, ruokakuluista jo asiaa storien puolella kiinnostuneille. Kiitokseksi tästä reissusta laitettiin 10€/perheenjäsen
  • Tänään käytiin huiputtamassa @luostoskiresort kahdesti. Hankittiin lapsille kolmen tunnin hissiliput ja skinnailtiin itse #pyhäluosto merkittyjä lumikenkäilyreittejä huipulle kahdesti. Satoi lunta ja koskematonta metsää oli ympärillä sen mitä lumisokeudeltaan nyt näki. #talvenihmemaa #luosto #luostotunturi @visitluosto #protectourwinters #pow @protectourwintersfinland #repost • @westerlund_janne Luosto. #skitouring #luosto #luostotunturi #pyhäluostonkansallispuisto#pyhäluostonationalpark
  • On murku ja olen märkä. On kylmä ja minulla on nälkä. Olen eksyksissä, eikä ketään missään. Kompassikin näyttää mielestäni väärin. On rakkaa, suota, vaivaiskoivuja ja pajuja kainaloihin saakka. Ajattelen: jos tästä vielä selviän, en ikinä tule enää tänne, Lapinhullut on erikseen. Minä lennän lomalla Lontooseen. Tulee pyhäpäivä. Tuuli hajoittaa sumun. Aurinko kompassina, tuttu tunturi suunnanantajana kuljen puroa seurailevaa poropolkua. On tulisijoja ja kuivia nuotiopuita, pehmeä mätäs levähtää ja polun päässä lämmin tupa. Tänne palaan uudelleen ja vain tänne. Tämä on minun aurinkorantani, Lontooni ja Pariisini. Sirkka Ikonen Itäkairan Prinsessa Ei ole paljon laduilla tullut hiihdettyä sen jälkeen kun löydettiin Pyhä-Luosto
  • Tänään käytiin seikkailemassa Noitatunturilla skinnaillen. Kaunis talvinen päivä tarjoili tunturin huipulla myös ankarampaa menoa kun tuuli tuiversi ja lumi liikkui vaakatasossa. Uskalsin laskea korppua alas ja laskeuduimme Oravalammen laavulle. Yksikään tänä talvena syömistäni pipareista ei ole maistunut niin hyvältä, kuin laavulla avattu @eatnosht piparin makuinen energiamarmeladi. Kiitos @lottapumpui että sain sun varastosta tätä makua, kun myöhästyin oman tilaukseni kanssa. Termarissa mulla on täällä ollut retkillä mukana aina #eatnosht lämmin talviurheilujuoma, joka sopii talviurheiluun loistavasti. Oravalammelta skinnailimme vielä ohi Ukonhatun ja palasimme Isokurun kautta Pyhäkeskukseen. Taukoineen ja skinien vaihtoineen jne. reissussa kului hiukan vajaan neljä tuntia, ja liikkeessä oltiin liki kolme.
  • Katse vuoteen 2021. En koe osaavani summata mennyttä vuotta vieläkään kovin rakentavasti, mutta minulla on teille lupaus, joka koskee tätä uutta vuotta. Olen nimittäin pitkään punninnut omia kulutustottumuksiani ja joululahjoja hankkiessani päätin, että itselleni ja seuraajilleni lupaan vuonna 2021 olla täysin rehellinen ja läpinäkyvä omien hankintojen suhteen. ”On vaikeaa olla itselleen aivan rehellinen, mutta toisaalta helppo valita mitä itsestään toisille kertoo tai näyttää.” Siispä joka kuukausi kuluvana vuonna lupaan blogissa ”tilinpäätöksen”, jossa listaan kuluneen kuun hankinnat. Lue blogista lisää ja katso myös miten voit omalta osaltasi vaikuttaa siihen, että vuosi 2021 on askel kohti kestävämpää yhteiskuntaa. #sustainablyfit #uusivuosi #lupaanostaavastuullisesti @ostavastuullisesti

Sustainably fit loves



arkisto

  • January 2021 (2)
  • December 2020 (6)
  • November 2020 (3)
  • October 2020 (4)
  • September 2020 (4)
  • August 2020 (1)
  • July 2020 (3)
  • June 2020 (3)
  • May 2020 (3)
  • April 2020 (6)
  • March 2020 (7)
  • February 2020 (2)
  • January 2020 (5)
  • November 2019 (1)
  • June 2019 (2)
  • May 2019 (2)
  • April 2019 (3)
  • March 2019 (2)
  • February 2019 (3)
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy

uusimmat julkaisut

  • Pyhä lapsiperheen talvilomakohteena
  • Uudenvuoden lupaus – tiliote kuluttamisesta
  • Reissuruokaa vol.2
  • Gluteenittomia kauraherkkuja – kiitos!
  • Cheap & easy reissuruokalista
  • Facebook
  • Instagram
  • Email

Takaisin ylös