Sukellus meidän perheen ruokailutottumuksiin ja ajatuksia lasten ja nuorten ruokailusta, sekä vanhempien vastuusta ravitsemuskasvatuksessa.
Nuorin poikani istui syöttötuolin päässä ja napsautti suunsa tietoisesti kiinni joka ikinen kerta, kun lusikallinen kasvissosetta lähestyi pientä pulleaa naamaa. Puolta vuotta myöhemmin tilanne oli sama, mutta onneksi lapsi oli ruvennut syömään ruokaa, jota sai itse laittaa suuhunsa. Yksikään äidin kasvissoselusikka sinne ei koskaan mennyt. Ei yksikään.
Tämä yksittäinen tapaus on jäänyt mieleeni ja oikeastaan sen pohjalle on muodostanut koko ravitsemuksellisen kasvatusperiaatteeni. Pikkulapsiaika opetti, että pakolla saadaan aikaiseksi vain huutoa, sotkua ja lautasellisia syömätöntä ruokaa.
Vanhemmilla on valtava vastuu lapsen ravitsemuksellisessa kasvatuksessa, sillä ainoastaan perheen kesken ruokaillessa vanhemmat voivat vaikuttaa lasten ruokatapojen muodostumiseen. Onkin mielestäni hullunkurista, että kasvisruokailun tullessa puheeksi sekasyöjät puolustelevat valintaansa useimmiten sillä, että “Kyllä me aikuiset, mutta lapset ei syö sitten mitään.” (Toinen yleinen syy tuntuu olevan ruumiillinen työ tai raskas treeni, etenkin miehillä, mutta tähän aiheeseen ei tarvitse puuttua, jos sekä maailman vahvin mies, että paras ultrajuoksija ovat kasvissyöjiä.) Lasten ollessa kyseessä vanhemmat ovat itse valinneet ne ruoat mitä lapsille tarjotaan, sekä sen asenteen ravitsemusta kohtaan, jonka lapsille välittävät. Kannattaa muistaa, että pikkulapsen suurin idoli on oma äiti tai isä. Mistä lapsi, jolle on tarjottu kasvisruokaa kotona edes osaisi toivoa muuta – ennenkuin kaverit astuvat kuvaan.
Meidän tapauksessa tilanne on ruokailun(kin) suhteen hiukan monimuotoisempi kuin ydinperheissä. Meillä yhdessä kodissa asuu kasvissyöjiä ja toisessa sekasyöjiä. Lapset ovatkin aina saaneet valita ruokansa kodin ulkopuolella vapaasti, meidän keittiöstä vaan ei liharuokia valmistu. Ja vaikka tämä matka on välillä tuntunut yhtä pitkältä kuin ne hetket puolivuotiaan suppisuun kanssa ruokapöydässä, on se osoittautunut viime aikoina voitokkaaksi. Tuo nyttemmin kymmeneen ikävuoteen ehtinyt tyyppi on porukasta edelleen nirsoin, onneksi isommat sisarukset kyllä muistavat kertoa kuinka naurettavaa on pelätä papuja!
Millainen tämä kasvisruokamatka meidän perheessämme sitten on ollut?
Välillä lasten kanssa kasvisruokailu on tuntunut siltä, kun kasvattaisit sipsikaljavegaaneja. Varsinkin päiväkoti-ikäisten lasten kanssa, kun kaikki oudot maut passitettiin takaisin keitttiöön ja “pelkkä pasta”, kasvisnugetit, vegenakit ja raaka kurkku olivat ainoita maistuvia ruokia – sosekeittojen lisäksi.
Tutkimusten mukaan lapset syövätkin todella yksipuolisia aterioita, jos saavat valita itse ruokansa. Pidemmällä aikavälillä ruoat kuitenkin yleensä tasapainottavat toisiaan.
Kasvisruokaa koko perheelle, Sara Brask & Lisa Bjärbo
Huoh!
Pikkulasten vastustelusta huolimatta minä en horjunut, vaan jatkoin erilaisten kasvisruokien kokkailua. Aikana ennen nyhtökauraa, härkistä ja muita helppoja kasvisproteiinivalmisteita soijarouheesta tuli nopeasti ystävämme.
Soijarouheesta valmistettuja ruokia meillä onkin syöty lähes aina innolla, aluksi varmaan siksi, että lapset eivät pysty erottamaan esimerkiksi soijarouheesta valmisettavaa makaronilaatikkoa lihaisesta kumppanistaan. (Suosittelen muuten testaamaan tuota makaronilaatikkoa, joka valmistuu uunissa itsekseen ilman keittämistä ja paistamista.) Edelleen suosin soijarouhetta perheruokien valmistamisessa, sillä se on huomattavasti edullisempaa, kuin nopeat puolivalmisteet ja ruokalajista riippuen se voi olla myös yhtä helppo ja nopea käyttää. Edullisuudesta ja proteiineista pääsemmekin lempiaiheeseeni, eli papuihin, joiden matka lasten lautasille on ollut vähän pidempi kuin soijarouheen, mutta ei yhtä pitkä kuin tofun (lapset eivät edelleenkään syö tofua?!?).
Lasten kasvaessa sekä lasten, että aikuisten asennoituminen ruokaan ja ruokailuun on muttunut. Huomaan, että koulussa puhutaan paljon ruoan ilmastovaikutuksista ja se on saanut lapset näkemään uudessa valossa myös kasvisruokailun kotona. Siinä missä lapsista on tullut avoimempia kaikille mauille, he voivat myös itse vaikuttaa entistä enemmän omiin ruokailutottumuksiin, sillä mm. kaupassa käynti onnistuu jo kaikilta. Huomaan kuitenkin, että he ovat laiskoja ja tyytyvät mielellään eteen kannettuun ateriaan ja toisaalta eivät viitsi kävellä sataa metriä kauppaan maito-ostoksille.
Pari vuotta sitten päätimme nimittäin lopettaa myös eläinperäisten maitotuotteiden ostamisen kotiin (maitoa ostettiin vain lasten käyttöön vuoroviikoin ja kaappiin jääneet maitotölkit alkoivat ahdistaa hävikkinipoa) ja annoimme samalla lapsille valtuudet halutessaan ostaa sitä ruokakaupasta itse. Ei kovin yllättävää, että maitoa ei ole sen koommin kaapissamme näkynyt kuin yhden ainoan kerran. Lehmänmaito on korvattu kauramaidolla, mantelimaidolla ja ruoanvalmistuksessa kerma kaurakermalla tai itse tehdyllä siemenkermalla. Juustoa ostamme silloin tällöin, mutta pyrimme korvaamaan sen hummuksella ja kasviksilla. Kilojuustoja emme harrasta, juustot ovat vain herkkuja.
Nykyään sipsiklajavegaanidietin sijaan lapsille maistuvat monet kasvikset (varsinkin raakana), pavut ja linssit, liharuokien perään haikaillaan – sanoisinko, ei koskaan.
Tytöstä on tullut innokas kasvissyöjä kaikessa hiljaisuudessa, muutama viikko sitten hän kertoi ryhtyvänsä vegaaniksi aikuisena. Vanhimmasta pojasta taas on tullut papujen suuri ystävä ja hän on imenyt itseensä paljon tietoa kasvisruoan vaikutuksesta hiilijalanjälkeemme, jopa niin, että hän mielellään jakaa näitä tiedonjyväsiä paitsi koulukavereilleen, myös pikkuveljelleen, joka varmasti on perheemme suurin “vieraiden ruokien” vastustaja. Hänelle voi tarjoilla lautasellisen kukkakaalivingsejä, jotka katoavat lautaselta kovaa vauhtia, kunnes joku muistaa kertoa hänelle, että se oli sitten kypsää kukkakaalia… Hän on hyvä esimerkki siitä, kuinka ennakkoluulot vaikuttavat myös makuelämyksiimme. Mutta lähes joka viikonloppuna meillä tehdään hänen lempiruokaansa, eli uuniin laitetaan makaronilaatikko tai Nachopelti, jonka päälle saa ripotella nykyään myös papuja.
Reseptejä ja lukusuosituksia
Seuraavat reseptit ovat paitsi helppoja valmistaa, myös helppoja syödä:
- Avocadopasta, vegaanisessa versiossa parmesan on korvattu *ravintohiivahiutaleilla.
- Sitruunapasta
- Makaronilaatikko
- Nachopelti
- Aurinkokeitto
- Sienirisotto
Suosittelen selailemaan Vegaanihaasteen reseptipankkia ja erityisesti pikkulapsiperheitä lainaamaan kirjastosta Makumetkuja murusille: pienen eläinten ystävän keittokirjan, (kirja on julkaistu jo vuonna 2013, mutta reseptit ovat edelleen yhtä hyviä).
*Lapsiperheen vegaanikeittokirja on Elina Innasen ja Suvi Auvisen tuore kirja, josta reseptien lisäksi löytyy tiivis perustieto täysipanoisen vegaanruokavalion toteuttamseksi. Kirjan respeteistä on koottu kuuden viikon ruokalista, jonka reseptiikassa on huomioitu myös arjen ja viikonlopun erilainen rytmi. Suosittelen ottamaan seurantaan myös Elinan vegaaniruokablogin Chocochili. Lisää tietoa lasten kasvisruokavaliosta löytyy mm. Vegaaniliiton sivuilta.
Olen myös suuri ruotsalaisten keittokirjojen ja kirjailijoiden ystävä, sillä sieltä yksinkertaisesti tulee todella hyviä reseptejä. Yksi suosikeistani on 5 kasvisruokaa vitosella -jutussa tarkemmin esittelemäni Hanna Olvenmark ja hänen *Annos Eurolla on keittokirja, jonka pariin palaan viikottain. Kirjastosta kannattaa etsiä myös ruotsinkielisiä keittokirjoja, itse nappasin viime kerralla Vego på 30 minuter -kirjan, jota suosittelen myös lämpimästi.
*Helppo tapa oppia tekemään hyvää kasvisruokaa, on myös Anton&Anton vegeruokakassi, jonka tilaamalla saat kotiisi paitsi raaka-aineet, myös reseptit. Lisätietoa ruokakassista löydät tästä postauksestani ja koodilla NOORA20 saat
20 % alennuksen kestotilauksen kahdesta ensimmäisestä Ruokakassista (koodi toimii Ruokakassiin ja Valmisruokakassiin, yksi etu per asiakas).
Miksi kasvisruoan suosiminen on tärkeää? Ruoka on yksi kolmesta suurimmasta ympäristökuormittajasta asumisen ja autoilun lisäksi. Kasvisruokaan siirtyminen on usein helpoin tapa vähentää perheen ympäristöjalanjälkeä. Kasvisruoalla on lisäksi lukuisia todistettuja terveyshyötyjä. Mikäli lapsi haluaa siirtyä kokonaan vegaaniseen ruokavalioon suosittelen käymään tälle matkalle ravitsemusterapeutin kautta varsinkin, mikäli perheessä ei ole kokemusta täyspainoisen vegaaniruokavalion koostamisesta ja siinäkin tapauksessa käymään terveystarkastuksessa säännöllisesti.
Yhteistyöt ja affiliate -linkit on merkitty *(tähdin).