kulutuspäiväkirja

Niin kului vuosi 2021 ja viime vuodem tammikuussa ilmoille heittämäni kulutushaaste tuli päätökseen. Haasteen tarkoituksena oli olla oman kulutuksen osalta täysin rehellinen ja listata pennit ojennukseen joka kuukausi kaunistelematta. Kuvittelin jo haasteeseen lähtiessäni, että se vaikuttaisi ostotottumuksiini, sillä olisin tilivelvollinen hankinnoistani myös täällä. Näin kävikin ja pohdin useimmiten entistä tarkemmin hankinnan äärellä, onko se arvojeni mukainen ja tarpeellinen

Kulutuskertomus ei toki ole mikään vatsuullisuusproosa, eikä yksittäinen kestävämpi hankinta ei tee kenestäkään vastuullista kuluttajaa. Olemassa olevan käyttäminen, korjaaminen, huoltaminen ja loppuun kuluttaminen ovat niitä todellisia vastuullisuustekoja. En kuitenkaan usko yhteiskuntaan, jossa kuluttaminen loppuu, vaan haluan tällä juttusarjalla haastaa ehkä tarkastelemaan omaa kulutusta ja miettimään miten siitä voisi saada hiukan kestävämpää. Olin myös rehellisesti kiinnostunut siitä, paljonko meidän perheessä kuluu rahaa ja halukas edistämään avoimempaa rahapuhetta kertomalla omasta kulutuksestani rehellisesti. Nyt haasteen päättyessä mietin ensisijaisesti mitä tästä opin ja yritän tarkastella omaa toimintaani oppiakseni siitä ja pienentääkseni kuilua tietoisuuden ja toiminnan välillä (ns. Green Gap -ilmiö).

Kyselyissä jo yli puolet ihmisistä vastaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää elämäntapamuutoksia kaikilta. Käytännössä moni ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään. Kyse on arvo-toiminta-kuilusta eli siitä, että ihminen ei toimi arvojaan vastaavalla tavalla. Ilmastonmuutokseen liittyen ilmiöstä käytetään termiä ”green gap”, vihreä kuilu.
Paula Salo, Psykologilehti

Vaikka siis tiedostammekin, että meidän pitää kuluttaa vähemmän, lentää vähemmän, suosia kasvisruokavaliota jne., on tietoisuuden muuttuminen toiminnaksi vielä oma haasteensa. Näiden sanojen saattelemana onkin hyvä hetki siirtyä joulukuun kulutuskatsaukseen.

Joulukuu

Pelkäsin jo etukäteen tätä haasteen päättävää tilitystä, sillä arvion ettei siitä voi tulla mitään nättiä luettavaa. Joululahjat, ruoat, juomat ja joulutunnelman luominen ei ole ilmaista puuhaa ja minulla on ollut “lievästi sanottuna” taipumusta täydellisyyden tavoitteluun. Toisaalta kotijoulu tarkoitti säätämistä reissukuluissa, sillä kaksi viimeistä joululomaa olemme viettäneet Lapissa. Nyt lapset olivat kanssamme joulutaaton ja vuorossa oli kotijoulu, ilman mitään sen suurempia juhlallisuuksia, tekemisiä tai menemisiä. Ei siis kovinkaan yllätyksellistä, että ruoka oli jälleen kuukauden suurin menoerä.

Joulukuussa koko perheeltä ruokaan kului 1.306 euroa, josta ravintoloihin 496 euroa ja ruokakauppaan 810 euroa. Kotiin kaksi kertaa Woltin kautta tilatut Pizzat ja uudenvuoden aaton ravintolaruokailu yhdessä mieheni kanssa olivat suurimmat yksittäiset ravintolakulut (yhteensä 158 €), muuten ravintoloista hankittiin lounasta ja kahviteltiin. Kahviloihin kului yhteensä yli 100 euroa, mikä koostuu pääasiassa rinnekahviloiden taukomunkeista.

Ruokakauppakuitit taas noudattelevat tuttua, monotonista linjaa Prisma, Alepa, Lidl ja mahtuupa mukaan kaksi K-Citymarket -käyntiä ja yksi Matsmart -tilauskin. Varmasti tuli ostettua enemmän herkkuja kuin normaalisti, sillä ruokalasku ylitti kuukausittaisen keskikulutuksen, jonka laskin ruokakaupan osalta olevan 675 €/kk. Yhteensä vuoden aikana ruokakauppaan olemme siis upottaneet 8097,90 euroa, vähiten elokuussa (307,60 €) ja eniten heinäkuussa (926,60) €. Huoh!

(Lahja)ostoksilla

Joulukuussa kulutin rahaa omiin ostoksiini yhteensä 426,60 € ja summa koostui pienistä puroista sitä ja tätä. Minulla ei ole hankinnoista mitään erityisen hyvää sanottavaa. Lista hankinnoista ihan konstailematta alla. Luulen, että vastaisuudessakin olisi viisasta pitää kirjaa vähintään omista hankinnoista ja keskittyä enemmän säästämiseen. Omiin ostoksiini kului vuoden aikana 4.533 euroa, eli keskimäärin 378 euroa kuukaudessa. Ehkä se ei ole ihan mahdottomasti, mutta mitä muuta sillä rahalla olisin saanut kuin vähän sitä sun tätä?

Koko loppuvuoden ajan minulla on ollut sellainen olo, että kaikki kotona oleva tavara ahdistaa ja että edelleen sitä olisi hyvä karsia. En vain oikeastaan enää tiedä mitä ja miten. Erityisesti omia vaatteitani onnistuin kierrättämään tosi mukavasti Moody Monday -myynitjakson aikana, mutta kaikki epämääräinen tavara tuntuu silti kasaantuvan ja mieli halajaa koko ajan kohti minimalismia. Tavarasta luopuminen ja erityisesti sen myyminen vaan on erityisen rasittavaa kaikkine siihen liittyvine säätöineen. Siksi All-inclusive kirppis/kierrätyspalvelut ovat minusta erityisen houkuttelevia.

Omat ostokseni:

Stockmann 13,00 €
Sokos 17,95 €
Yliopiston Apteekki 28,35 €
COS 93,80 €, poolo ja villapaita
2 Arabia 24H lautasta käytettynä 20,00 €
Apteekki, koronatesti ja multivitamiini 14,80 €
Camu, Houdini kerrastohousut ja Mons Royalen pitkähihainen paita miehelle 148,00 €
Sokos ripsiväri ja peitevoide 18,80 €
Novita lankoja villapaitaan 21,90 €
Alpakka sukkia torilta 30,00 €
Stadium, vastuskuminauhoja 29,99 €
Rosebud lahjakirja 20,00 €

Lahjaostoksia lapsille ja lasten hankinnat:

Snurre 26,48 € (langat tyttären lahjapipoon)
Kaarna Living, joululahjoja tyttärelle 22,75 €
Rosebud, lahjakirjoja 20,00 €
Scandinavian Outdoor, merinosukkia esikoiselle 14,90 €
Stadium 131,96 €, sukkia, talvikengät ja talvihanskat pojille
Synsam, tyttären silmälasit 75,00 €
Nudge 139,00 €, Morico samettihousut tyttärelle lahjaksi
XXL 9,90 €, pörrösukat tyttärelle lahjaksi
KappAhl 32,00 €, pörröaamutakki tyttärelle lahjaksi
JD 115,00 €, pojille vaatteita lahjaksi
Lindex 17,99 €, esikoiselle housut
UFF 6,30 €, tyttärelle paita
XXL 107,60 €, kuopuksen synttärilahja
Prisma Kannelmäki 127,85 €, lätkämaila ja kypärä

Yhteensä lasten (lahja)ostoksiin kului 846,80 euroa, joista lahjojen osuus oli 472,80 euroa. Joululahjojen lisäksi lahjahankinnat sisälsivät myös kuopuksen synttärilahjan. Talveen liittyviä hankintoja oli paljon ja valitettavasti pojille on lähes mahdotonta löytää mitään käytettynä.

Liikkumiseen kului yhteenä 105,70 €, tästä autoilun osuus oli 50 € (autoa tankattiin kerran) ja muut bussimatkoja (HSL ja Pohjolan liikenne). Ajokilometrejä meidän autolla kertyi vuodessa 9560 km. Suomessa autolla ajetaan keskimäärin 15.000 kilometriä vuodessa, eli meidän ajokilometrit jäivät hiukan tätä vähäisemmäksi, taloudessamme on käytössä yksi auto. Kukkaron rouvan kirjoittama postaus siitä, mitä autoilu maksaa vastaa melko hyvin meidän tauluden autoilun kustannuksia ja on muutenkin hyvä kurkistus autoilun kuluihin.

Palveluihin kului 104,50 € mikä koostui leffakäynnistä, kuopuksen parturikeikasta ja lähiseudun laskettelureissuista.

Kuukauden kokonaiskuva

Yhteensä joulukuussa asumisen ja muutaman peruspalvelun (Fitness 24/7, Bookbeat, lasten puhelinlasku, oma puhelinlasku ja henkivakuutus) lisäksi rahaa kului 2.759 €, sisältäen siis myös mieheni maksamat ruokakulut. Vuoden aikana kulutimme rahaa yhteensä näihin menoihin 27.580 euroa, eli keskimäärin noin 2.300 euroa kuukaudessa. Kun asumiseen liittyvät kulut (1.890 €), vakuutukset, veneen lainaan liittyvät kulut ja peruspalveluista aiheutuvat menot lasketaan tähän päälle päästään noin 5.000 euron kuukausibudjettiin, jonka mukaan voimme suunnitella talouttamme, säästötavoitteita ja sitä miten ja kuinka pitkään haluamme tai meidän edes tarvitsee ylläpitää tällaista kulutustasoa.

Tie taloudelliseen riippumattomuuteen kulkee enemmänkin säästämisen, kuin tulojen lisäämisen kautta, siksi voikin olla motivoivaa miettiä mistä kaikesta kuluttamisesta olet valmis luopumaan pystyäksesi elämään varallisuudellasi sinulle merkityksellistä elämää? Minä ainakin huomaan unohtavani tämän isomman tavoitteen toisinaan kaikessa tässä kuluttamisen tuskassa. Silti haaveilen ennenaikaisesta eläköitymisestä viimeistään 60-vuotiaana. Se tarkoittaa kuitenkin paitsi jatkuvaa säästäämistä, myös entistä minimalistisempaa elämäntyyliä.

Vuoden 2021 aikana pystyimme säästämään yli 1.000 euroa kuukaudessa, mutta käytimme varallisuudestamme 70.000 euroa veneen ostamiseen. Eli olemme säästöjemme kanssa aikalailla lähtöruudussa.

Kiertoon lähteneestä tavarasta kertyi yhteensä 671,20 €, mikä koostui pääasiassa Moody Monday -liikkeen kahden viikon myyntijakson tuloista ja muutamista lasten pieneksi jääneiden vaattteiden myynnistä.

Joulukuussa söimme myös yhen Anton&Antonin vegeruokakassin antimet (kassi saatu näkyvyyttä vastaan) ja lisäksi nautimme jouluaattona Anton&Anton joulukassin antimista.

Tämä juttu on viimeinen osa vuoden kulutushaasteesta:

tammikuun, helmikuun, maaliskuun, huhtikuun, toukokuun, kesäkuukausien, elokuun, syyskuun , lokakuun ja marraskuun kulutuskertomukset löydät klikkaamalla kuukauden nimeä. Tiliote sisältää koko talouden ruokamenot, (eli myös mieheni maksamat), muut jutussa eritellyt hankinnat ovat minun maksamiani.

Tähän päättyvät tiliotteet kuluttamisesta. Hienoa jos olen tämän juttusarjan myötä pystynyt antamaan jonkinlaisen rehellisen kuvauksen kuluttamisesta. En ole ollut jokaisen kuukauden kohdalla kovinkaan ylpeä itsestäni, mutta rehellinen itsetutkiskelu on silti selvästi tullut tarpeeseen. Se on antanut todellisuuspohjan kuvitelmilleni kulutustottumuksistamme. Toivon myös, että sen opit kulkevat kanssani vielä pitkään.

Elokuussa ajattelin, että syyskuusta tulee omalta osaltani maltillinen kulutuskuukausi ja voisin vaikka olla ihan ostamatta mitään. Kävi kuitenkin ihan toisin ja päädyin ostamaan yhtä jos toistakin. Vain ruokakulut olivat tässä kuussa poikkeuksellisen maltilliset, mutta nekin tuntuvat silti suurelta. Tämän kulutuspäiväkirjakuukauden kirjoittaminen tuntui raskaalta, sillä tunsin epäonnistuneeni, hävettää, että ostoksia kertyi sitten kuitenkin kaikenlaista.

Häpeä on tunne, joka koetaan yleensä hyvin negatiiviseksi. Vaikka syyllisyys ei noin yleisesti olekaan toimintaan kannustava tai kehittävä tunne, (vaan lamaannuttava tunne), olen kokenut sen nimenomaan hillitsevän epähaluttua ostokäyttäytymistä kohdallani. Häpeä on saanut minut miettimään myös sitä, jos minä itse, niin kuka muu rajoittaa ostamistani? Olenhan itsekin (aina välillä) hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka tiedostamme, me kuluttajat emme itse aina pysty rajoittamaan ostamista. Tämän ihmiskokeeni myös alan kallistua siihen uskoon, että kuluttamisen rajoittaminen erilaisin pakottein on pian väistämätön askel kulutuksen hillitsemiseksi.

Teknisesti hiilijalanjälkeen perustuva kulutuslaskuri on Suomessa olemassa jo ainakin S-ryhmän, K-ryhmän, Nordean ja Ålands Bankenin asiakkailla. Ruotsalainen Doconomy on mm. Ålandsbankenin ja Mastercardin käyttämän tietotekniikan takaa löytyvä yritys, jonka toiminta tähtää siihen, että kun kuluttamisen hiilijalanjälki saadaan laskettua ja korteille voidaan myös tulevaisuudessa asettaa käyttörajat esimerkiksi kuluttajan itsensä toimesta. Doconomyn kumppaniverkosto on vahvassa kasvussa ja se tuottaa hiilijalanjäljen laskentaa mm. YK:lle ja alati kasvavalle pankkien verkostolle. Käytännössä Doconomyn teknologia tarjoaa kaikille halukkaille kumppaneille mahdollisuuden lisätä asiakkaidensa tietoisuutta kulutuksen ilmastojalanjäljestä. Isona askeleena pidän myös sitä, että Pohjoismaissa laajalle levinnyt Klarna-maksujenvälityspalvelu on liittynyt Doconomyn verkostoon.

Niin sitten itse asiaan… Kuukauden aikana kertyneistä omista ostoksista en olisi tarvinnut yhtään mitään muuta, kuin juoksuhanskat ja rautalääkkeen. Ostin kuitenkin mm. jo kolmannet lenkkarit tänä vuonna, tälläkin kertaa Tempo Running Storesta. Monkin mekkoon en olisi varmasti tarttunut, ellei se olisi valmistettu kierrätetystä polyesterista, nyt ostin sen etsiessäni tyttärelle syntymäpäivälahjaa. Samoin kävi Stadiumista hankitun pitkän toppaliivin kanssa, löysin myös sen etsiessäni tyttärelleni edelleen sitä syntymäpäivälahjaa, tosin sentään harkitsin sen ostamista viikon verran, mutta ostin sitten kuitenkin sen vuoreksi pidentämään ohuiden takkien ja sadetakkien käyttöaikaa. Mustaa perushupparia sen sijaan olin jo etsinyt pitkään ja tartuin R-Collectionin huppariin Stockan Hullujen päivien tarjouksen perusteella. Hullareilta en sentään hankkinut mitään muuta, tätä menin hakemaan ja vain sen kanssa tulin ulos. Relovesta ostin aivan kuukauden alussa valkoisen villapaidan ja UFFista kuviollisen t-paidan.

Omat ostokseni:

Relove , valkoinen villapaita 30 €
Apteekki 40,64 €
Tempo Running store, Hoka One One lenkkarit 140 €
Nudge, Organic Basics poolo 60 €
UFF, kuvioillinen t-paita 7 €
Monki, mekko 35 €
Snurre, lankoja 82,10 €
Kari Traa, juoksuhanskat 14 €
Stadium, pitkä untuvaliivi 64 €
Stockmann, R-Collection huppari 69,90 €

Yhteensä ostoksiin kului 543 euroa ja niiden hiilijalanjälki Nordea Wallet -sovelluksen mukaan oli 16 kg. Ostokset olivat osoitus siitä, että jos kiertelee kaupoissa, niistä myös helpommin generoi itselleen “tarpeita”.

Lapsiin liittyvät kulut 280 € kertyivät pääasiassa harrastusmakuista (jalkapallo ja partio) 245 €, yhdestä vahapurkista ja verkkareista. Ei mitään erityistä kerrottavaa tästä paitsi että kun tarvitset nuorisolle edullista, vastuullisempaa kosmetiikkaa tsekkaa Four Reasons, *Urtekram ja Organic shop.

Liikkumiseen kului 210 euroa, tankkasin autoa kahdesti ja ajelua tuli normaalia enemmän, sillä kävin Turussa edes takaisin hoitaakseni työasian. Lasten HSL -korteille latasin arvoa 62,80 euron verran. On mielestäni aika kummallista, että lapset eivät saa koululippua jos toinen huoltajista asuu tuon koululaislippuun oikeuttavan “rajan” sisäpuolella, niinpä maksan lasten matkakortit itse.

Palveluihin kului 180 €, joista veneen nosto 120 € ja minun kampaaja 45 euroa, muodostivat suurimman osan. Ostin myös kausikortin edulliseen ennakkohintaan Vihti Ski Centeriin, mutta siitä jäi työnantajan liikuntaedun jälkeen minulle vain 9 € maksettavaa.

Ruokaan kului koko perheeltä syyskuussa 820 euroa, josta ravintoloihin 180 euroa ja ruokakauppaan siis 640 euroa. Syötiin todella vähän ravintoloissa ja toisaalta saatiin kaksi Anton&Antonin vegeruokakassia, mikä on lapsiviikoilla meidän elämää isosti pelastava etu. Tulee kokkailtua muuta kuin “sitä samaa” ja toisaalta lapset osallistuvat enemmän ruoanlaittoon kun raaka-aineet ja reseptit ovat helposti saatavilla. Vain kotiovelle toimitetun ruokakassin purkaminen voi olla niin innostavaa.

Ruokalasku syyskuussa oli yksi vuoden pienimpiä, mutta silti jäin miettimään, että meillä kuluu ruokaan aika paljon rahaa. Suunnittelen marraskuulle 100 €/viikko ruokahaastetta ymmärtääkseni paremmin mihin meillä se ruokaan käytettävä raha oikein kuluu…

Kuukauden kokonaiskuva

Yhteensä syyskuussa asumisen ja muutaman peruspalvelun (Fitness 24/7, Bookbeat, lasten puhelinlasku, henkivakuutus) lisäksi rahaa kului 2.032 €, sisältäen siis myös mieheni maksamat ruokakulut.

Kiertoon lähti tavaraa 260 € arvosta, sain myös veronpalautusta 500 €, mutta siirsin sen heti säästötilille. Koko kuuakuden ajan minusta tuntui siltä, että rahat loppuvat ihan kohta ja olin edelliskuun tapaan enemmän huolissani kuluttamisesta kuin aiemmin tänä vuonna. Ehkä tähän on syytäkin, sillä loppuvuodesta on tulossa tavallista köyhempi veroprosenttikömmähdyksen ja erittäin suuren hankinnan vuoksi. Ehkä häpeä ja nämä realiteetit kannustavatkin ottamaan kunnon loppukirin tässä projektissa.

Tämä on jo 9. kuukauden tilitys vuoden kulutushaasteesta; tammikuun, helmikuun, maaliskuun, huhtikuun, toukokuun, kesäkuukausien ja elokuun kulutuskertomukset löydät klikkaamalla kuukauden nimeä. Tiliote sisältää koko talouden ruokamenot, (eli myös mieheni maksamat), muut hankinnat ovat minun maksamiani.