Hankintojen tarkkailu jatkui helmikuussa luvatusti. Kuukauteen mahtui taloudellisia mullistuksia uuden työpaikan myötä. Aloitin ihanassa uudessa työpaikassani Sugar Helsingissä strategina 8.2. Nyt pääsen toimimaan vastuullisten tuotteiden ja palveluiden kanssa siis aivan työkseni – kuinka hienoa! Menojen tarkkailu alkaa sujua tottuneesti ja Daily Budget -appin käytöstä on tullut jo rutiininomaista.
Teimme helmikuun viimeisenä viikonloppuna miehen kanssa yhden yön reissun Himoksen kautta Tampereelle, mutta muuten kulupuolella oli melko rauhallista.
Miksi kasvaville lapsille ei ole saatavilla vastuullisesti valmistettuja vaatteita?
Väänsimme esiteinitytön kanssa viikon vaatteiden tilaamisesta ulkomaisesta verkkokaupasta ja mökötyksen jälkeen sain hänet suostuteltua etsimään kanssani vastaavat vaihtoehdot Triplan tarjonnasta. Tytär oli harmissaan periaatteellisuudestani, vaikka tingin niistä mielestäni reilusti kierrellessämme ketjuliikkeissä etsien mieluisia ja sopivia malleja. Lopulta toivotun kaltaiset vaatteet löytyivät Cubuksesta, H&M:stä ja Gina Tricosta. Pystyin vaikuttamaan ostoksiin edes sen verran, että vaatteet olivat luonnonkuituisia ja näiden ketjuliikkeiden “Sustainable” -mallistoista, eli valmistettu esim. luomupuuvillasta. Ostimme hupparin, verkkarit, farkut, paidan, joiden hinnaksi tuli 94,90 €.
Eritysiesti lasten farkkujen ostaminen on turhauttavaa, niiden lyhytikäisyyden ja raskaan ympäristövaikutuksen vuoksi.
Yhden farkkuparin valmistamiseen kuluu noin 10.000 litraa vettä.
Mutta pisteet tyttärelleni siitä, että ennenkuin ostimme hänelle uudet valkoiset farkut, etsimme toivotunlaisia kolmesta eri käytettyjen vaatteiden liikkeestä ja UFFista. Samalla shoppailureissulla mukana olleelle pikkuveljelle hankittiin Athletes Footwearista Championin huppari ja isoveljelle löysin samaisen liikkeen alerekistä North Facen pitkähihaisen paidan ja hupparin (yhteensä 140 €). Lisäksi tyttärelle ostimme Haltin outletista talvikengät (35 €), eli yhteensä lasten hankintoihin kului kuukaudessa 270 €.
On erittäin turhauttavaa, että nuorille ei ole saatavilla oikestaan ketjuvaateliikkeiden “More Sustainable Choise” -mallistojen lisäksi mitään kotimaisia tai vastuullisesti valmistettuja vaatteita. Vaikka lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, on suurin osa aikuisten vaatteista (erityisesti housut) viellä niin isoja, ettei niiden hankkiminen ole vaihtoehto. Lasten ja aikuisten vaatteiden välillä on myös usein melko merkittävä hintaero, joten ostaisin mielelläni lapsille lasten vaatteita tästäkin syystä.
Tällä hetkellä olen asemassa, jossa pyrin hankkimaan edes niitä #litebättre vaihtoehtoja ja poikien kohdalla suosimaan merkkivaatteita, joiden laatu kestää niin, että ne voidaan käyttää loppuun, myydä tai kierrättää eteenpäin. Esim. Mainio ja Papu ovat lopettaneet tai vähentäneet isompien kokojen valmistuksen viime vuosien aikana, mikä on todella sääli.
Vastuullisilla alusvaateostoksilla
Itselleni hankin helmikuussa uusia alusvaatteita Nudgesta. Nämä tulivat tarpeeseen ja olen erittäin ylpeä siitä, että ostin tarvitsemani tuotteet vastuullisilta tuotemerkeiltä. Pienirintaisena minulla ei ole kummoisia vaatimuksia alusvaatteille, joten harvemmin tulee panostettua. Nyt hankin kuitenkin pitkään haaveilemani setin Lovanna Lingerieltä ja ostin lisäksi lyocell-merinovillasekoitteisen setin ja yhdet rintaliivit About Wearilta ja 2-setin alushousuja Organic Basicsiltä, osa alusvaatteista oli alennuksessa, joten näiden hinnaksi tuli yhteensä 213 euroa. Lisäksi ostin työkaveriltani kahdet hänen neulomansa villasukat 30 eurolla ja Relovesta Marimekon mekon 65 eurolla. Mekon kohdalla kävin aikamoisen painin itseni ja teidän lukijoiden kanssa, sillä en varsinaisesti tarvinnut mekkoa. Ostin sen kuitenkin, sillä rekillä roikkui etsimäni, tismalleen oikean kokoinen erittäin hyväkyntoinen kolttu. Hankinnat yhteensä 308 €.
Kotimaanmatkailua
Helmikuun viimeisenä viikonloppuna vietetty päivän lasketteluloma Himoksella yhdistettynä yhden yön yöpymiseen Tampereella oli sitten varmaan se kuukauden suurin yksittäinen hiili- ja rahasyöppö. Ajoimme mieheni kanssa lauantai-aamuna himokselle (2 x päivän hissilippu yhteensä 95 €) ja illalla Tampereelle, jossa yövyimme Sokos Hotel Villassa (107 €). Pyysin Instagramissa suosituksia Tamperelaisista kasvisruokaa tarjoilevista ravintoloista, joista päädyimme Hoaxiin (76 €). Kiitos kaikista suosituksista, kokematta jäivät viellä ainakin kehuttu Muusa ja Gopal. Viikonloppueissulle hintaa tuli yhteensä 323 €, sisältäen kahvilat, ruoan, majoituksen ja Himoksen palvelut. Muita helmikuun palvelu/harrastekuluja olivat HJK:n harjoittelumaksu 66 €, tyttöjen saunavuoro Lähteelässä 40 € ja yhden postipaketin kulut 6,90 €.
Reissaamiseen käytettiin omaa autoa, jonka bensakulut helmikuussa olivat yhteensä 130 € ja lisäksi HSL:lle hulahti 67,20 €. Liikkumiseen siis yhteensä 198,20 €.
Ravintoloihin kului helmikuussa 483 € ja ruokakauppaan 625,90 €. Lisäksi ostin apteekista särkylääkettä, laastareita ja lääkerasvaa jalkaani (20 €).
Kuukauden kokonaiskuva
Yhteensä helmikuussa asumisen ja muutamaan peruspalvelun (Fitness 24/7, Bookbeat, lasten puhelinlasku, henkivakuutus) lisäksi rahaa kului 2.220 € sisältäen minun tekemät hankinnat ja koko perheen ruokakulut.
Tässä kuussa ei myyty käytettyjä, eli sitä kautta ei kertynyt lisäsäästöjä, mutta 10.3. lähtien joitain aarteitani on myynnissä Töölön Relovessa All inclusive -palvelulla, eli toivon sieltä tulevan hiukan säästöjä kerryttävää myyntiä.
Helmikuussakin elettiin hiukan yli budjetin, eli alusvaatteet ja viikonloppureissu rahoitettiin edellisen työnantajani loppupalkasta ja loput siitä siirsin sijoitustililleni, jotta maaliskuusta lähtien tilitilanne näyttäisi oikeasti siltä, mitä sen kuukausitasolla tulisi ollakin. Uuden työn myötä päättyi siis myös osa-aikainen lomautusjakso ja työttömyyskorvauksiakaan ei tarvitse enää lomautusajalta hakea. Ehkä siis maaliskuussa pääsen balanssiin Daily Budget-appin kanssa niin, että possu on synkassa tilin saldon kanssa myös “in real life” ja pystyn seuraamaan säästötavoitteen täyttymistä ja mahdollista ylijäämää paremmin.
Viikoilla 5 ja 7 nautittiin taas Anton&Anton Vegekassin antimista ja tässä on myös tammikuussa saamani Noshtin palkkari kuvassa. Lisäksi on selvää, että uudesta työstäni on taloudellista hyötyä mm. elintarvike- ja kosmetiikkatuotenäytteiden muodossa.
Huh! Miten meni niinkuin teidän mielestä?