Sanotaan, että uusi vuosi on uusien mahdollisuuksien, terveellisemmän elämän, uusien treenirutiinien ja paremman ruokavalion aikaa. Semmosia innostavia uusia alkuja ja positiivista odotusta, mahdollisuuksia. Kohdallani tästä uudesta vuodesta tuli kuitenkin hyvin erilainen, kun 19.1. minulla diagnosoitiin rintasyöpä.
14.1. lauantai-aamuna heräsin ja tunsin vasemmassa kyljessä kovan patin. Mainitsin asiasta miehelleni, joka kehotti ottamaan heti yhteyttä lääkäriin. Olen viimeisen vuoden aikana taistellut HUS:n kanssa tarpeeksi epämääräisen ihottuman kanssa ja ajatus siihen hitaaseen prosessiin lähtemisestä ei innostanut, joten annoin asian olla. Seuraavana aamuna heräsin ja ymmärsin, että asia oli jäänyt vaivaamaan. Avasin Mehiläläinen sovelluksen ja varasin ajan työterveyden kautta lääkäriin. Sain lääkäriajan samalle päivälle ja ajan ulträäneen heti maanantaille.
Ultraäänitutkimuksessa kerrottiin, että mikäli ultraäänessä havaitaan kaiken olevan kunnossa, tutkimukset lopetetaan tähän, mutta mikäli ultraäänessä näkyy jotain sellaista, mikä kaipaa lisätutkimuksia, edetään mammografian kautta mahdolliseen näytteenottoon. Ja niinhän siinä sitten kävi, että maanantai-aamu päättyi paksuneulanäytteeseen ja viikko rintasyöpädiagnoosiin.
Jostain syystä en ollut kovin yllättynyt lääkärin soittaessa torstai-iltana tuloksista. Minusta tuntui aika pian kasvaimen löydettyäni vain vahvasti siltä, että mistään hyvästä ei ole kysymys.
Diagnoosia seuraavalla viikolla olin jo Siltasairaalassa tapaamassa leikkaavaa lääkäriä ja hoitotiimiä, sain leikkausajan helmikuun puoleen väliin, jäin odottamaan rinnan osapoistoa ja vartijaimusolmukkeen poistoa. Leikkaukseen asti jatkoin töissä ja arjessa normaalisti. Sitkeästä plantaarifaskiitista huolimatta zwift-treenit sujuivat nousujohteisesti, salitreeni ja uinti kiinnosti. 10.2. mietin aamusalilla ja uimassa, että viikon päästä on erilaiset haasteet edessä. Leikkaus ja sairaus kävivät mielessäni silloin tällöin, mutta jaksoin arjessa hyvin ja huoli ei ollut ylitsepursuavaa, tiesin, että edessä on vielä pitkä odotus, kunnes syövän tarkempi laatu ja levinneisyys, sekä jatkohoidot selviävät.
17.2. minut leikattiin Siltasairaalassa ja kotiuduin samana päivänä turpean rintakehän, komean viillon ja mustan kainalon kanssa. Leikkauksen jälkeen kärsin huonovointisuudesta ja huimauksesta, mutta kivut eivät olleet ylivoimiaisia. Koitin keskittyä lepäämiseen, joka tunnetusti ei ole supervoimani. Neljäntenä päivänä huono olo alkoi väistyä ja turvotus kainalossa laskea. Sain lääkäriajan jälkitarkastukseen kahden viikon päähän. Pala rinnasta on poistettu, mutta hoitosuunnitelma tarkentuu vasta seuraavalla lääkärikäynnillä.
Vielä en siis tiedä onko syöpä levinnyt ja millaista jatkohoitoa tulen tarvitsemaan. Varmaa on vain se, että kun minulle on tehty rinnan osapoisto jatkohoitoihin tulee kuulumaan paikallinen sädehoito.
Epätietoisuuden aikana pyrin panostamaan toipumiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen lempeän liikunnan, ulkoilun ja mielekkään tekemisen kautta. En voi muuttaa sitä miten asiat ovat, enkä huolehtia liikaa siitä miten ne tulevat olemaan. Voin vain luottaa prosessiin ja pyrkiä huolehtimaan itsestäni niin hyvin kuin mahdollista sen aikana.
Olen valinnut kertoa sairaudestani avoimesti paitsi läheisilleni, ystäville ja tuttaville, myös töissä ja erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa. Koen, että on tärkeää nähdä ja tukea myös erilaisten sairauksien kanssa kulkevia ihmisiä keskuudessamme.
Mikäli syöpä koskettaa sinua tai läheistäsi suosittelen pysymään vain luotettavan tiedon ja lempeän, kannustavan ilmapiirin parissa: Luotettavaa tietoa rintasyövästä saat Syöpäyhdistyksen sivuilta, myös Rintasyöpäyhdistykseltä saa tietoa ja vertaistukea.
Syöpäsäätiön Roosa nauha keräykseen osallistumalla tuet syöpätutkimusta ja itse aion ainakin osallistua Roosa nauha -juoksuun heti kun kunto ja myös jalan kunto sen mahdollistaa: Ota ystävä mukaan kulkemaan oma Roosa nauha -muotoinen lenkki ja lahjoita 1€/km. Liikkumisen tapa on vapaa, kunhan liikkuu #roosanauha @roosanauha.