Päätin kirjoittaa tässä jutussa raudanpuutteesta ja raudanpuuteanemiasta, sillä vaikka itse koen, että internet on tämän aiheen tietäjiä täynnä, saan sivutessani asiaa instagramin puolella aiheeseen liittyen aina paljon kysymyksiä.
En ole alan asiantuntija, enkä ole jaksanut perehtyä aiheeseen niin tarkasti kuin moni muu, joten raudanpuutteen ja anemian käsittely on jäänyt täällä blogin puolella oikeastaan kokonaan, vaikka se todettiin minulla ensimmäistä kertaa vuoden 2015 tammikuussa. Aihe on jälleen ajakohtainen itsellänikin, joten päätin koostaa tähän julkaisuun omia kokemuksiani raudanpuutteesta ja sen vaikutuksesta erityisesti urheiluun.
Runsaasti liikkuvana koen raudanpuutteen haittaavan erityisesti liikuntaharrastuksia, vaikka tämä ei ollut se syy, miksi hakeuduin lääkärille ja minulla todettiin silloin vuonna 2015 anemia ja lisäksi täysin olemattomat rautavarastot. Ferritiiniarvot ovat tuosta kontrollista lähtien yhtä poikkeusta lukuunottamatta olleet aina alle viitearvojen, vaikka hemoglobiini on noussut viitearvoihin.
Vuodesta 2015 lähtien olen syönyt erilaisia rautalääkkeitä ja rautalisiä ja käynyt läpi kaikki mahdolliset tutkimukset, joiden avulla on poissuljettu mahdolliset raudan imeytymiseen vaikuttavat sairaudet. Kasvisruokavaliota, runsaita kuukautisia ja kuparikierukkaa lukuunottamatta mitään muita mahdollisia syitä tutkimuksissa ei ole löytynyt. Totean viellä tähän, että lisäksi noudatan gluteenitonta ruokavaliota. Keliakiaa epäiltiin ensimmäisestä käynnistä lähtien, mutta sitä ei ole koskaan varsinaisesti diagnosoitu, sillä se vaatisi altistamista, enkä koe sitä tarpeelliseksi, sillä tällä ruokavaliolla suolistossa ei ole mitään poikkeavaa ja en tee diagnoosilla mitään.
Olen saanut kerran rautalääkityksen suonensisäisesti sairaalassa 2019 marraskuussa, sillä käytännössä en ole pystynyt syömään mitään vahvempia rautalääkkeitä niiden aiheuttamien vatsavaivojen takia. Suonensisäisesti saadun rautalääkityksen teho oli haihtunut kokonaan tähän syksyyn mennessä, työhöntulotarkastuksen yhteydessä otettu laaja verenkuva näytti, että varastorauta oli jälleen 3. Tämä ei ollut itselleni yllätys, sillä harjoitussykkeet olivat olleet koko kesän todella korkealla, tottakai kuumuus vaikutti, mutta osasin myös epäillä varastoraudan taas hiipuneen, sillä raudanpuute oireilee hyvin yksilöllisesti ja jopa eri tavoin “kerrasta riippuen”.
Raudanpuutteen oireet urheillessa
Saadessani raudanpuuteanemiadiagnoosin ensimmäistä kertaa menin lääkäriin pitkittyneen poskiontelontulehduksen vuoksi. Olin juuri ehtinyt istuutua, kun iäkkäämpi terveyskeskuslääkäri totesi, että juu tämä poskiontelontulehdus, mutta nyt on jokin muukin vialla, olet todella kalpea ja hunovointisen näköinen ja se ei johdu flunssasta. Verikokeissa selvisi silloin, että minulla oli anemia ja varastorauta oli täysin ehtynyt. Olin toki väsynyt ja itkuinen, mutta olinhan juuri eronnut, minulla oli kolme pientä lasta ja töissäkin riitti haasteita. En osannut epäillä, että olotilani olisi johtunut raudanpuutteesta, kuvittelin sen vain kuuluvan tähän elämäntilanteeseen. Lääkäri kielsi kaiken raskaan liikunnan, kunnes veriarvoni parantuisivat, tämä oli tavallaan helpotus, sillä samaan aikaan olin kärsinyt juoksijan polvesta ja harjoittelu takkusi, myös lenkillä itketti kun mikään ei sujunut, mutta ajattelin senkin johtuvan vain huonosta kunnosta.
Näin jälkikäteen ajateltuna (ja jos vuonna 2015 joku olisi puhunut raudanpuutteen mahdollisesti aiheuttavista oireista) olisin saattanut voida paremmin kriisinkin keskellä, mikäli raudanpuuteanemia olisi havaittu aiemmin. Raskauksien aikana veriarvot olivat normaalit, mutta toki kuopuksenkin synnytyksestä oli jo aikaa viisi vuotta. Moni muistaa nauttineensa raskauden aikana *Salusin Floravital rautavalmistetta ja niin minäkin.
Vuonna 2015 saadun diagnoosin jälkeen yritin syödä kaikkia mahdollisia lääkärin määräämiä rautavalmisteita, mutta sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta jaksoin taistella vatsaoireiden kanssa melko huonosti, kuitenkin riittävästi niin, että hemoglobiini nousi viitearvoihin ja yleistila kaiketi koheni samalla ainakin silmämääräisesti. Aloitin pikkuhiljaa harjoittelun, sillä lepojakson aikana ehti parantua myös juoksijan polvi.
Olemattomaan varastorautaan puututtiin taas kunnallisen terveydenhuollon piirissä kontrollikäynnin yhteydessä vuonna 2017, mutta vasta työterveyslääkärin toimesta asia tutkittiin perinpohjaisesti vuonna 2019, jolloin olin hakeutunut lääkäriin epätoivoisten pohjekipujen vuoksi. Olin ymmälläni, fyssari oli ymmällään. Kukaan ei oikeastaan edes voinut koskea pohkeisiini, sillä ne olivat niin kipeät ja on selvää, että pohjekipu vaikutti juoksuharrastukseeni. Listalla oli monta DNS:ää ja jatkuvaa toipumista erilaisista revähdyksistä. Jalkoja särki muutenkin kuin urheillessa, nukkumaan mennessä asettelin tyynyjä jalkojen väliin niin, että pystyin nukkumaan. Ajattelin tämän olevan vain normaalia harjoittelun aiheuttamaa rasitusta, vaikka levottomien jalkojen oireyhtymä liittyy yleisesti raudanpuutteeseen.
Jälleen yhden kyyneliin päättyneen hierontayrityksen päätteeksi fyssari kysyi, koska rauta-arvoni on mitattu ja siitä lähti vyörymään tapahtumaketju, joka päättyi Laakson sairaalaan rautatiputukseen. Muistan edelleen sen naurettavan tunteen kun kävelin kotiin 300 metrin matkan sairaalasta ja tunsin kuinka molemmat pohkeet aukesivat, kuin lämpö olisi valunut niihin. Luulin kuvittelevani, sillä kaikki sanoivat, että rautatankkauksen vaikutus kestää oman aikansa, mutta minun tuntemukseni oli todellinen. Pohjevaivat jäivät sille matkalle ja jäljelle jäi vain pinttynyt tapa venytellä pohkeita lyhtypylväitä vasten.
Kontrollissa puoli vuotta rautatankkauksen jälkeen ferritiini oli viitaervoissa, mutta puolitoista vuotta myöhemmin olin kuluttanut jälleen kaiken mitä talteen oli jäänyt. Pohjekipu ei ollut palannut, mutta kohonneet sykkeet olivat minulle aika selkeä merkki siitä, mitä labratulokset tulisivat kertomaan. Jos nimittäin raudanpuute on lievä, elimistö pyrkii tehostaaman raudan kuljetusta ja liikkumisen aikana kompensoimaan tilannetta nostamalla sykettä.
Apua raudanpuutteeseen
Nyt syksyllä kuulin ensimmäistä kertaa lääkäriltä uudenlaisesta rautavalmisteesta nimeltään Sideral Forte, jossa rauta on päällystetty kahdella eri kerroksella, joka mahdollistaa sen kulun suoraan suoleen aiheuttamatta vatsavaivoja sekä korkean imeytyvyyden koko ohutsuolen matkalta. Hiukan skeptisenä hain apteekista yli 20 euroa maksavan paketin, mutta todellakaan nyt puolentoista kuukauden ajalta en ole huomannut valmisteen aiheuttavan mitään vatsaoireita. Sen sijaan sykkeet ovat laskeneet lähes normaalille tasolle ja odottelen mielenkiinnolla mitä kontrollilabrat tilanteestani mahdollisesti kertovat.
Sideral Forte on saatavissa apteekeista ilman reseptiä, mikä ikävä kyllä tarkoittaa myös sitä, ettei valmiste ole Kela-korvattava. Salusin Floravitalin lisäksi luonnonmukainen apu raudanpuutteeseen voi löytyä nokkosesta ja käytänkin kuuriluontoisesti mm. *Frantsilan Nokkostippoja ja lisään ruokaan tai käytän mausteena Frantsilan *Aurinkovoima nokkos-yrttiviherjauhetta. Ihania tuotteita ovat myös Mettä Nokkospesto (huippu myös retkillä, lisää vain öljy) ja Arctic Warriors Luomu Nokkosjauhe.
En tiedä mitä hyötyä tästä kertomuksestani voisi olla, mutta se vastaa minulle aiheesta usein esitettyihin kysymyksiin kootusti. Suosittelen, että paljon liikkuva pitää huolta terveydestään ja jaksaa kuunnella omaa kehoaan silloinkin, kun elämä on haastavaa. Raudanpuuteanemian sanotaan hiipivän elämään hiljakseen, jolloin väsyneeseen ja nuutuneeseen oloon ikäänkuin tottuu, eikä huomaa elämässään mitään erityistä. Itse on osaa edelleenkään tunnistaa raudanpuutteen aiheuttavan väsymystä, ehkä keskittymiskyvyn huononemista ja ärtymystä, mutta ne ovat juuri niitä asioita, mihin niin moni muukin asia vaikuttaa, että en osaa lokeroida niitä tämän aiheen alle. Erityisen selkeästi raudanpuute on näkynyt liikuntaharrastuksessa epämääräisinä oireina, jotka voisivat viitata myös ylirasitukseen. Senkin suhteen kannattaa toki pysyä valppaana!
Rauta on urheilijalle erityisen tärkeä, koska rauta edistää normaalia punasolujen ja hemoglobiinin muodostumista sekä normaalia hapenkuljetusta kehossa. Runsas kestävyysliikunta, runsaat kuukautiset ja kasvisruokavalio ovat kaikki omiaan lisäämään elimiston raudan tarvetta.
Raudanpuutteesta ilman anemiaa ja urheilusta voit lukea lisää mm.: Fodmap-keittiöni -blogista, Medipudasin sivuilta, Lilli Grönroosin blogista ja Jenny Belitz-Henrikssonin blogista.
Mikäli epäilet kärsiväsi raudanpuutteesta suosittelen varaamaan ajan terveyskeskuslääkärille tai tilaamalla *puhti.fi -terveystarkastuksen. *Puhti-terveystarkastukset maksavat 49-144 €, mikä mielestäni on kohtuullinen hinta oman terveydentilan ymmärtämisestä. Mikäli vatsaystävällistä rautavalmistetta ei olisi löytynyt olisin ollut valmis maksamaan yksityisellä myös rautainfuusiosta (minulle tehtiin HUSissa hyvin selväksi, että he eivät enää hoida raudanpuutettani ilman anemiaa), vaikka sen hinta on yli 600 €.