wearnepra

Viimeisen vuoden aikana olen etsinyt motivaatiota juosta. Viime kesänä huolellisesti rakennettu juoksukunto loppui takareisivammaan tai tarkemmin sanottuna jänteen rappeumaan. Kuntoutus on kestänyt kauan ja on edelleen kesken. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö olisi aika epämotivoivaa pistää lenkkarit naulaan piikkikunnossa, rehellisesti varmaan parhaassa juoksukunnossa viimeisen 10 vuoden sisällä. Ja eihän se mitään huonoa tuuria ollut, vaan seurausta yksipuolisesta ja liian suorituskeskeisestä treenistä, jota puskin läpi kunnon suorittajan pieteetillä.

Jo pidempään olen miettinyt miksi harjoittelen, sillä vaikka omasta mielestäni touhuan huvikseni, erilainen suoritus- ja tavoitekeskeisyys on leimannut liikuntaani pitkään. Nyt olen tietoisesti pyristellyt siitä irti. Etsinyt erilaisia keinoja liikkua, ollut tyytyväinen myös 30 minuutin kotitreeneihin ja nauttinut silloin tällöin myös kävelemisestä. Pikkuhiljaa pystyn taas hölkkäämäänkin ja vaikka kovatehoisia juoksutreenejä voi vain haaveilla tekevänsä on se tämäkin jotain, mutta! juostessa se kunnon suorittaja nostaa päätään. On niin helppo vertailla tekemistään parempiin aikoihin, kovempiin vauhteihin ja matalampiin sykkeihin, jos ei sitten kuljekaan lenkki voi muuttua itsensä soimaamiseksi, josta voimauttava, hyvää oloa lisäävä kokemus on kaukana. Näiden ajatusten kanssa pyöriessäni törmäsin jälleen Mike Treesin viisaisiin ajatuksiin siitä, kuinka kaikkien juoksijoiden tulisi pyhittää lenkki silloin tällöin pelkkään fiilistelyyn – jättää laitteet kotiin ja nauttia vaan juoksusta. Sitten muistin, että se oli ainoa keino vuosia sitten parantaa juoksijan polvi. Olla vain tyytyväinen matkaan kestosta ja vauhdista huolimatta.

Niinpä otin ensimmäisen askeleen kohti rennompaa juoksemista, vedin pitkän hihan kellon päälle ja lähdin juoksemaan. Vasta kotiovella, painettuani lopeta -nappulaa näin miten kovaa ja pitkään olin juossut. Sillä lenkillä ajattelin, että tästähän voisi syntyä #secretrunnersclub -liike.

Irti suorituskeskeisyydestä

Vaikka onkin niin kiva vertailla vauhteja, matkoja ja postata instagramiin fiiliksiä hyvältä lenkiltä datalla höysettynä, vähintään yhtä hyvä idea voisi olla käydä lenkillä kertomatta kenellekään siitä mitään. Tai ainakaan mitään ns. “kovaa dataa”. #secretrunnersclub -juoksusta jäisi kerrottavaksi vain omat fiilikset matkan varrelta. On vapauttavaa juosta välittämättä pitääkö selittää itselleen korkeita sykkeitä tai hidasta vauhtia tai hidastella kun on menohaluja siksi, että pitää pystyä puhumaan.

#secretrunnersclub -lenkille voi osallistua kahdella eri tavalla

Lähde juoksemaan kellon kanssa, mutta peitä kellotaulu hihalla tai teipillä niin, ettet näe suorituksen aikana mitään dataa. “Unboxaa” juoksusi lenkin päätteeksi. Muista olla tyytyväinen juoksuun, sanoi kello mitä tahansa, muistele miten hyvä olit itsellesi kun lähdit ulos ja sait suorittaa oman mielesi mukaisesti, oman hyvinvointisi vuoksi.
Lähde juoksemaan ilman kelloa ja puhelinta. Kyllä, se on mahdollista! Lenkki ei mene hukkaan, vaikka se ei kerrytäkään askelia tai dataa älykellon tuottamaan tietokantaan. Jos harjoittelet tavoitteellisesti pidä tämä lenkki lyhyenä, mikäli harjoituskuorma tai suunnitelma huolestuttaa liikaa… Tätä kannattaa kokeilla myös kaverin kanssa, on ihan mukavaa jos yhteinen lenkki ei kulu siihen, että pitää ylläpitää jotain vauhtia, joka toiselle ei sovi syystä tai toisesta.

Welcome to Secret Runners Club. The first rule of Secret Runners Club is: You do not use a watch or a smartphone to measure your run.

That’s it. Itseltään kannattaa myös kysyä mitä lisäarvoa kaiken tekemisen mittaaminen tuo elämääsi. Lisääkö se hyvinvointia ja onnellisuutta. Vai itse asiassa, riittäisikö, että vain silloin tällöin “tarkistaisi päivän kunnon” jonkun älyläitteen kanssa? Suurin osa meistä ei ole ammattiurheilijoita, jotka tarvitsevat dataa kehittyäkseen ammatissaan, vaan teemme tätä voidaksemme paremmin. Välillä on hyvä tsekata toteutuuko tämä jalo ajatus käytönnössä.

Haastan sinut mukaan! Lähde #secretrunnersclub -lenkille ja halutessasi kerro siitä myös kaverille, sillä tässä suorituskeskeisessä maailmassa on tilaa myös lenkeille ja urheilupäivityksille, jotka korostavat sitä, kuinka tärkeä on oppia liikkumaan ja olemaan itseään, ei virtuaalista valmentajaa kuunnellen.

*Vaatteet saatu Népralta. Seuraavaksi lähdetäänkin ploggailemaan eli keräämään roskia lenkin lomassa #beefrogplogging haasteen parissa. Ainakaan tästä missä itse asutaan ei kovin pitkälle tarvitse kulkea, ennenkuin roskapussi on täyttynyt.

Rakastan käytännöllistä, yksinkertaista ja kaunista muotoilua. Ihailen funktionaalista ja minimalistista, ajatonta tyylikkyyttä ja itsevarmoja ihmisiä.

Minimalismi on elämäntapa, joka kulkee käsi kädessä hitaamman elämän ja hitaamman muodin kanssa, mutta se liittyy tiiviisti myös kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kiireen ja ylikuluttamisen oravanpyörä tekee meistä hermostuneita ja ylistimuloituneita. Tarvitsemme tilaa rauhoittumiselle ja hiljentymselle. Luppoaika ja mitään tekemättömyys mahdollistavat luovan ajattelun. Jatkuva kiire ei paranna elämän- eikä työn laatua.

Olen todella suorituskeskeinen ihminen ja kulkenut pitkän tien siihen, että osaan kuunnella itseäni ja sitä kautta vältellä ylisuorittamista ja ylirasittumista. Uskon, että mielekkäämpi tekeminen syntyy priorisoinnista, joka johtaa tekemisen vähenemiseen. Hitaampii elämä ja minimalismi voivat olla avaimia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Hidastaminen ja yksinkertaisempi eläminen auttaa meitä elämään hetkessä ja nauttimaan siitä mitä meillä jo on. Niinkuin äitini siteerasi puhelimessa viime vuonna edesmennyttä Maarit Feldt-Rantaa.

Jonain päivänä minä kuolen, mutta kaikkina muina päivinä minä elän.
Jos mietit, onko jotain mitä voit tehdä hyväkseni – pidä huolta läheisistäsi ja nauti jokaisesta päivästä, minkä elämä eteen tuo. Muista rakentaa onnea ja oikeudenmukaisuutta myös yhteiskunnassa. Elämälle kiitos.

Hälinässä ja virikkeitä täynnä olevassa tilassa on vaikea keskittyä elämän yksinkertaisiin kauneuksiin. Nyt onkin juuri sopiva aika tarkastella omaa elämää kriittisesti. Mistä se tavallisesti täyttyy, mikä johtaa jatkuvaan kiireen tunteeseen ja stressiin. Voisinko jatkossakin panostaa enemmän omaan hyvinvointiini ja antaa itselleni ja läheisilleni enemmän aikaa. Olenko tyytyväinen elämääni tällaisena, mitä haluaisin lisää ja mistä voisin luopua?

Pelasimme eilen mieheni kanssa “Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 30 miljoonaa?” -ajatusleikkiä. Oli ihanaa huomata, että elämässä oli paljon sellaista, josta en haluaisi luopua tai jota en haluaisi vaihtaa, vaikka rahaa olisi paljon enemmän. Silloin haluaisin panostaa palveluihin, hankkia siivousta ja panostaa yhä enemmän itseeni. Esim. oma kunnon ja mielen valmentaja olisi ihana asia. Sen sijaan en keksinyt mitään sellaista materiaa, josta haaveilisin ja en voisi nyt halutessani hankkia.

Yksi minimalistisen elämäntavan keskeisistä ajatuksista on hypätä pois ylikuluttamisen oravanpyörästä. Mitä vähemmän omistamme, sitä enemmän tilaa meillä on kodeissamme ja ajatuksilla on tilaa virrata. Ei ole sattumaa, että rentoutumiseen ja rauhoittumiseen tarkoitetutuista tiloista puuttuu tarpeeton tavara. Nyt kun vietämme kodeissamme entistä enemmän aikaa sen merkitys korostuu. Ehkä nyt on myös enemmän aikaa luopua tarpeettomasta. Kierrättää turha ja keskittyä siihen mitä meillä jo on.

Maarit Feldt-Ranta muistutti meitä myös siitä, että onnea ja oikeudenmukaisuutta pitäisi rakentaa myös yhteiskunnassa. Minun elämäntapani pitää olla kestävää ja valintoja täytyy pystyä tekemään niin, etteivät ne aiheuta toisille kärsimystä. Tämä on myös yksi vaatevallankumusviikon tärkeimmistä sanomista.

There is no beauty in the finest clothes if it makes hunger and unhappiness.
Mahatma Gandhi

Kestävä minmalistinen elämä on yksinkertaista: osta vähemmän, osta ajatonta, valitse vastuullisesti ja huolehdi tavaroistasi niin, että ne kestävät kulutusta ja aikaa.

Kiitos, että olen saanut tarkastella itseäni ja toimintaani, sekä ajatuksiani näissä ihanissa Népran vaatteissa. Népra valmistaa vastuullisia vaatteita, joissa on hyvä olla juuri sellaisena kuin on, juuri niissä puuhissa, mitkä itselle ovat tärkeitä. Népra sanoo ei trendeille ja valmistaa laadukkaita vaatteita, jotka on tehty kestämään aikaa.

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää #vaatevallankumousviikko. Kiitos, että olet ollut mukana ja muistetaan, että aina on ok kysyä #whomademyclothes ja #whatsinmyclothes.

Kiitos myös miehelleni näistä ihanista kuvista. Hyvä elämä piilee myös itsensä rakastamisessa, siinä, että osaa nähdä itsensä kauniissa valossa, kuten muutkin kanssa kulkijat.

Noora

Secret runners club

Irti suorituskeskeisyydestä

Hidasta elämää, hitaampaa muotia