Jo toisena vuonna peräkkäin ajoimme pienen punaisen automme suksibokseineen Pasilan aseman autojunalaiturilta yöjunaan, josta juna vei meidät Kolariin. Edessä yhdeksän päivää lumilla aurinkoa ja suotuisia laskukelejä toivoen.
Viime vuonna samaisella retkellä lapset olivat oppineet laskettelemaan, ja tätä taitoa oli pitkin talvea pyritty kehittämään ja istuttamaan myös allekirjoittaneeseen. Olen laskenut nuoruudessani melko aktiivisesti lumilaudalla, mutta aikuisuus vei mennessään ja välineet jäivät unholaan yli kymmeneksi vuodeksi. Vain lasten innostus lajia kohtaan sai minut katselemaan harrastusta uudesta näkökulmasta ja etelän laskettelukeskukset tulivat talven aikana tutuksi. Olimme löytäneet harrastuksen, jossa aikaa vietetään koko perheen kesken ulkona, ilman kännykkää. Esiteinien kanssa huomaan vaikka maksavani itseni kipeäksi siitä, että päivään mahtuisi muutakin kuin pelaamista ja somettamista.
Perillä meitä odotti ensimmäinen majoituksemme Levin klubilla kaakkoisrinteiden hissipisteen vieressä. Otimme lomalle muutaman päivän varaslähdön jo ennen varsinaista lomaviikkoa, sillä junat kohti Kolaria olivat täynnä jo ennen joulua. Vinkki, mikäli Lapin lumille mielii yöjunalla, kannattaa siis olla ajoissa liikenteessä! Majoituimme muutaman yön verran kompaktissa, mutta todella toimivassa, uudessa ja siistissä saunallisessa kaksiossa. Tilaa oli aivan tarpeeksi meille viidellekin, sillä heti autosta purkaannuttuamme suuntasimme Levin rinteisiin, joissa kuluivatkin seuraavat seitsemän päivää. Meidän kannatti ehdottomasti ottaa hissiliput kerralla pidemmäksi aikaa, sillä vähintään seitsemän päivän hissilipuista perhealennus on lasten lipuista 25 %. Tällä vaihtoehdolla yhden rinnepäivän hinnaksi viiden hengen porukallemme tuli 100 €/päivä.
Päivät lomalla toistivat mukavalla tavalla toisiaan. Sää suosi meitä ja päivällä aurinko lämmitti paitsi lomailijoita, myös lumet rinteissä. Ehdottomasti nautinnollisimmat laskut sai aamupäivästä, jolloin tilaa oli lasketella ja rinteiden kunto loistava. Laskupäivän aikana söimme eväitä tai rinneravintolassa ihan kunnon lounaan. Kahvipulla, kuten lapset sanovat, kuuluu olennaisesti laskupäivään lomalla, vaikka etelässä meillä on tapana syödä aina omia eväitä, jotta harrastamisen kulut pysyvät kurissa ja harrastaminen ylipäänsä isommalla porukalla on mahdollista. Perheen aikuisten kasvisruokavalio ja lisäksi minun gluteenittomuuteni tekee rinneruokailusta muutenkin aika kinkkistä. Omat eväät ovat paitsi kustannustehokas, myös usein paljon maistuvampi ja terveellisempi vaihtoehto rinneravintoloille, vaikka lomalla en ainakaan toisten puolesta nipotakaan.
Jatkan ruoka-aiheesta vielä sen verran, että Levin rinneravintolat eivät saaneet seurueeltamme kovinkaan hyviä pisteitä. Ravintolat on suunniteltu selkeästi “aikuiseen”, ei kovinkaan tiedostavaan tai kulinaristiseen makuun. Edes joku poikkeus kaavasta olisi Levin rinneravintoloihin tervetullut lisä. Parhaimmalta taisivatkin maistua omat, kodan avotulella lämmitetyt eväät.
Juuri ennen lomaamme olin käynnistellyt tavoitteellisempaa juoksuohjelmaa, mutta lomalla verrasin vain yhtenä aamuna kevyesti, muutamana päivänä kävimme aikuisväellä laskupäivän päätteeksi hiukan pidemmällä hiihtolenkillä ja lasten kylpyläpäivän lomassa uin kaksi kilometriä, jonain aamuina joogailin. Vapaata tuli loman aikana työnnettyä 70 km verran, upeista laduista ja maisemista lähinnä nautiskellen. Omasta mielestäni en puristanut mailaa, mutta kaipa se riippuu katsojasta.
Muutaman Levin klubilla vietetyn yön jälkeen asuimme mökissä, josta matkaa keskustaan ja eturinteille oli kilometrin verran. Mökiltä kuljimme etelärinteille autolla, vaikka eturinteille olisi ollut paljon lyhyempi matka. Levin etelärinteet soveltuvat kuitenkin paljon paremmin lapsiperheille ja varsinkin väsyneenä, laskupäivän päätteeksi on kiva päästä ilman jännitysnäytelmää autolle. Lisäksi etelärinteillä on erityisesti perheen nuorinta viehättävä pitkä street-mäki. Rinnevalintaan vaikutti myös tytär, joka ilmoitti parin laskupäivän päätteeksi, että aikoo jatkaa lomaa lumilautailua opetellen. Lumilauta vuokrattiin ensin päiväksi Levin South Pointista, mutta pidemmäksi aikaa lauta haettiin Levin keskustasta Elan Ski Shopista, jossa lasten välineet ovat huomattavasti Levirinteiden vuokraamoja edullisemmat. Lumilaudan innostuin itsekin vuokraamaan päiväksi ja kyllä pian muistui mieleen se, miksi siitä lajista joskus pitikin niin paljon.
Levillä meitä ihmetytti lämpimän sään lisäksi turistien vähyys. Rinteissä sai useasti huidella ilman väistelyä, hissijonojakin oli kovin harvakseltaan. Paikalliset ihmettelivät samaa ja kehuivat, kuinka osuimme lomailemaan kauden ehdottomasti hienoimpana viikkona säiden puolesta. Säät todella hemmottelivat ja kun skimbakorttimme Levillä oli kulutettu loppuun ja Levin kylpylässä vietetty lasten toivoma välipäivä pidetty, lähdimme vielä päiväksi Ylläkselle. Perjantaille kun oli luvattu täyttä aurinkoa ja tuula 1-2 m/s, parempaa laskusäätä paljaalla Yllästunturilla ei aivan heti tule mieleen.
Päivä Ylläksellä olikin hienoin tapa päättää paitsi loma, myös laskukausi. Aurinko ja täälläkin kymmenet ruuhkattomat rinteet hemmottelivat meitä aina hissien sulkeutumiseen asti. Paluumatkalla mietimme kovasti olisiko ensi kerralla Lapin reissun tullessa kyseeseen syytä suunnata juuri Ylläkselle.
Mitä mieltä olette laskettelusta harrastuksena? Sopiiko se ekologisesti kestävään elämäntyyliin ja jos niin minkälaisia valintoja silloin tulisi tehdä?
Itse ajattelen, että laskettelussa parasta on yhdessä vietetty aika, sillä harvassa ovat ne asiat mitä kohti teini-ikää kasvien lasten kanssa mielekkäästi tekee talvella ja ulkona. Lasketteluharrastuksen kuormittavuutta kukkarolle ja luonnolle voi laskea ainakin seuraavilla valinnoilla:
- Suosi kotimaanmatkailua (itse koemme, että laskettavaa riittää vielä lähirinteissä ja varsinkaan lasten takia ei tarvitse suunnata vielä esim. Alpeille).
- Matkusta junalla ja kimppakyydeillä, yöjuna on ihan mukava vaihtoehto, kotimaassa ei ainakaan ole pakko lentää. Meidän perhe kylläkin liikkuu hiihtokeskuksiin autolla, mutta ainakin automme on aina täynnä. Lapissa olemme käyneet auto-juna -yhdistelmää hyödyntäen.
- Pakkaa mukaan omia eväitä, tällä tavalla säästät pitkän pennin. Usein rinneravintoloiden hinnoittelu on reipas.
- Osta käytettyjä varusteita ja vaatteita, mikäli tarvitset uutta, osta paikalliselta jälleenmyyjältä.
- Panosta laatuun, joka kestää sisarelta toiselle, suosi luonnonmateriaaleja välikerrastoissa. Meillä käytössä on merinovilla, lapset ja minä käytämme jo osittain samoja kerrastoja.
- Pese ja huolla. Valitse ympäristöystävälliset pesuaineet ja huolla varusteita, paikkaa reikiä ja opeta myös lapset kunnioittamaan ja käsittelemään varusteita oikein.
